Purjehtijain kertomuksia, Uno Mäkelä 2001

Purjehtijain kertomuksia,koonnut Uno Mäkelä,kirja vuodelta 2001.

Meidän pitäisi tuntea naapurimme! Lahden Purjehdusseuran täyttäessä 90v. ,juhlan kunniaksi oli koottu kirja, jossa vanhat puuhanaiset ja -miehet kertoivat omia kokemuksiaan, muistojaan Lahtelaisesta purjehtimisestä, silloin ”ennen sotia ja sen jälkeen”.

Miksi ajattelin kirjoittaa ko. kirjasta? Teki mieli kerrata lapsuuden ja nuoruuteni tapahtumia, purjehdus muistoja samalla kun suosittaisin kirjan lukemista muillekin. Isä lähti aikanaan Purjehdusviikolle, kirjassa Lahtelaiset lähtivät Päijänneviikolle. Pariviikkoinen reissu Päijänteen Eteläpäähän, kauas jonnekin. Lahdesta saavuttiin Tehille ja Yks`koivuun. Tehillä tiukkoja Haivene kisoja joiden päätteeksi kokoonnuttiin Yks`koivun laguuniin lohisopalle. Muistan Lankiset, Helemaat, Arvelat, Talvitiet, Valtarit, sukuja, jotka silloin purjehtivat, pääasiassa nimeltä, isän puheissa. Aamut Yks`koivussa alkoivat silloin aamupumppauksilla, vesi pois puuveneistä tyyliin. Sama homma kuin itsellä. Mieltäni lämmitti kirjan henkilöiden kertomuksissa yksityiskohdat, joissa valotettiin kilpapurjehdukseen liittyviä kikkoja, niksejä. Mikään ei ole muuttunut sitten haipurjehduksen, ne jotka haluavat olla ensimmäisiä, opiskelevat esim. käytettävän vesialueen tuulia jostain korkeammalta. Niin silloin, kuten nytkin.

Yks`koivun lohisopasta seuraavaa. Tuntui ylelliseltä nähdä, kun soppa tuotiin (Lahdesta)hinaajalla. Kirjasta saa kuvan, että sopalle ei otettu lapsia mukaan. Itse taisin olla etuoikeutettu päästessäni sinne. Moottorivene kaartaa rantaan hinaajan viereen, kuuluu käsky: Heitä ankkuri! Tällöin näin ensikerran, kun työtä tehtiin sanan mukaisesti ja ankkuri lensi veteen, köysineen päivineen. Itse illanvietosta ei ole pahaa sanaa. Syömistä ja juomista oli, ei rähinää. Erään kerran läksin uteliaana kävelylle rantaan. Hiekkarannan reunalta näin, että kaksi herrasmiestä oli kahlannut veteen, puoli säärtä järvessä ja kilistelivät maljoja.-Meidän isä toisena! Asiasta ei sen enempää keskusteltu, niissä piireissä ja siihen aikaan.

Reijo Puuperään ja perheeseen tutustuin, kun hän muutti Jyväskylään. Toinen Jyväskylään muuttanut Lahtelainen, ”Lilli”´Liljeblad ”Mattawunga” Lightning veneellään60-luvulla, aikana kun LPS:n ja PPS:n Litit ottivat mittaa paremmuudestaan, Päijanteen Mestaruudesta. Nurmisen pojat: Martti ja Matti, Ilkka Lilja ja isä Erkki, Sainion Viri, Reinikan Kari, Miettisen Veikko ja Irma ja minä myös. Valokuva löytyy  Pohjantähden-kotisivun Galleriasta. Kerran olin kipparoimassa perheen  puulitiä ”Maarittia” kyseisissä kisoissa, spinnun nostin tarttui viulu-vanttiin kiinni alas laskettaessa. Ala poiju lähestyi, tuli kiire, kiipesin mastoon ja irrotin karpiidihaan ja sitten kiireesti alas ja kääntymään venettä. Kaksi asiaa: Puumasto helpotti kiipeämistä ja sen koommin nostimissa ei ole ollut ko.heloja.

Alkoivat Päijännepurjehdukset. Moninkertaiset voittajat: Jukka Leinonen(LPS) ja Jussi Keskinen(JVS). Pitkään Jukka piinasi Jyväskyläläisiä, tästä syntyikin tavoite: Ainakin Lahtelaiset pitää voittaa. Tarkoittaen kokonaiskisaa ja luokkia. Ns. uudet purjehtijat ovat ihmetelleet tätä lausahdusta, mutta ne, jotka ovat olleet alusta saakka kilpailemassa voitosta, heille tämä on tuttu. Toinen Lahtelainen Bomanin Pate, ”kova luu” ja aina mukana hyvän tuulisin ilmein. Molemmat nimiä, joita kelattiin ennen kisaan lähtöä. Erikoisuus Liisa Honkavaara, hento tyttö Haiveneen kipparina. Aikanaan mietin, kuinka homma toimii hänen hennoilla käsivarsillaan. Selvisi, että skuuttien välityksiä oli tuplattu, jotta voimat riittää. Pistin tämän viisauden visusti korvan taakse ja olen toiminut näin itsekin. Tsutsusen Reijoa vastaan en ole varsinaisesti kisannut, ohittanut kyllä, mutta hän lahjoitti Monirunko-luokkaan kiertopalkinnon. Edelläkävijän ajattelua, yhteisenä toiveena saada venetyypille kasvua.

Myllysaari on tuttu, samoin Vesijärvi kilpailu alueena. Litikisat 60-luvulla ja 70-luvun Windmill ranking-kisat. Paljon muistoja Eteläpään kisoista. Kaikista kirjan julkituomista henkilöistä ei ole juttua, kytkentöjä. Se ei heidän arvoaan vähennä, heillä on arvonsa LPS:n hirtoriassa. Hienoa Lahtelaiset! Vahinko, ettei Jyväskylän purjehdus historiasta ole tehty vastaavaa henkilöiden oma kertomaa koostetta.  Purjehdus on jännä juttu ja onneksi se on levinnyt kaikkiin sosiaali-piireihin iloa antamaan.

Muistelmia 2012 PP