”POHJANTÄHDEN” kymmenen kesää 2001-2011

”POHJANTÄHDEN” kymmenen kesää 2001-2011

 

Ollessani puhelin yhteydessä Hesaan päin, pitkäaikainen keskustelu kumppanini Kari Karpio yllytti minua tekemään yhteenvedon Fleuret trimaraanista ja sen kymmenvuotisesta taipaleesta. Pitkään emmin aihetta, koska kotisivulta löytyy laaja kirjo kilpailu selostuksia. Ne on siellä, www.pohjantahtisailing.com edelleen. Joku saattaa muistella rakasta koiraansa ja kyllä, tanskalaisessa Fleuretissakin on muistelemista, kyllä.

Vene haettiin Ruotsista Marraskuussa 2000. Suomessa oli vielä Markat ja maksu suoritettiin Kruunuina. Matti-veljen kanssa lähdettiin katsomaan ja ehkä ostamaan autolla, traileri mukana. Vanha kölivenemies Matti näki kyseisen autotallin vieressä veneen jolla voisi voittaa Päijännepurjehduksen. Itse olin hankkimassa venettä, jolla pääsisi järvelle purjehtimaan. Tosin tiesin veneestä ja sen ominaisuuksista jotain, olinhan omistanut aiemmin monirunkoveneet Trailertri 680 ”Scorpionin” ja Iroques 30 matkakatamaraanin. Vene saatiin turvallisesti Jyväskylään vaikkakin tuleva talvi liukkaineen pyrki sitä vaikeuttamaan.

Varsinainen Divaarin Helmi. Tällä tarkoitan, että iso osa hankinnoista oli jostain haalittu käytettynä, lähinnä purjeet, osa heloista Matilta. Kuvaavaa oli, että ensimmäinen Fokka oli peräisin aiemman Albin Expressin litteä Myrskyfokka. Veneen alkuperäiset purjeet olivat Iso ja Drifteri rullalla. Yksi vinssi ja yksi Cleamcletti-lukko. Alkoi tekeminen ja keräily helojen suhteen jota jatkui koko aikajakson. Kummallista kuinka veneeseen saa mahtumaan aina vain uusia heloja ja köysiä. Barbereita Fokalle ja Genulle, Barduunat Genaakkeri ajoon jne. Tosin missään aikaisemmassa veneessäni en ole uusinut niin usein (hyvä laatuisia) Skuuttilukkoja. Tämmöinen kulutus kertonee veneen luonteesta, eli siitä että on innostavaa säätää purjeita silloin kun se o heti aistittavissa. Mittarit viestittivät muutoksesta venevauhdissa, käskyttivät tekemään aina jotain. Jos vauhti oli kasvussa ja vene pystyssä, oli viesti:relaa ja ota virvokkeita. Aina vauhti ei ollut kasvussa ja esimerkiksi Isonpurjeen trimmaus kevyellä tuulella otti aikansa, mutta kun se muoto löytyi, vanaveden lorina kertoi, että mennään. Uusi Iso WB:ltä vuonna 2003 oli se Turbo lisäys jolla päästiin tuloksiin etenkin kevyen tuulen luovissa, joka oli hankalin tuulen suunta ja–voima. Thelenin veljesten Melges 24-veneen Fokat ja Genaakkerit sovitettuna ja neulottuna, niillä mentiin. Ahosen Olliltakin oli lainassa iso Genaakkeri, siltä varalta että omamme iso-Sininen olisi repeytynyt manöövereissä. Tämä oli sitä varautumista, Päijännepurjehdusta. Reilu mies ja muistelen tapausta lämmöllä.

Miehistö. Pikkuveli Matti pitkään seilannut köliveneellä, mutta ehkä eniten kilpailuhenkinen henkilö. Oli kaksi kipparia, mielestään hyviä, joten oli sovitettava roolit joilla homma toimi. Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo. Näinhän se menee, mutta oli mulla opettelemista, kun missään ei saanut tehdä virheitä. Matin tuima ilme vartioi tekemisiäni. Samalla myös opin, että huutamalla ja hoputtamalla ei motivoituneita gasteja kannata häiritä. ”Auvon” kanssa kisatessa välillä kuunneltiin ja naurettiin, kun siellä oli mekkalat siitä, mitä nyt tehdään. Meitä oli kolme ja siellä yli kymmenen henkeä. Kerran kokeiltiin neljällä. Veljeni Tapu oli miehistössä. Jos tuulta olisi ollut yli 12 m/s oli homma toiminut. Tapu lupautui olemaan tarvittaessa varamies. Tärkeä henkilö siltä varalta, että joku sairastuisi. Antti Kanninen, sukulaispoika joka kasvoi veneen myötä täysveriseksi gastiksi ja aikuiseksi. Eli pääsääntöisesti kilpailtiin kolmen henkilön voimin ja aina samat henkilöt ja tehtävät. Kesällä 2011 Antti oli Tukholman-kisoissa ja Tapu oli kolmantena voittamassa Ruoria. Näin ollen kaikilla meillä neljällä on Muistoruorit seinällään. Keskiviikkokisoissa ollaan oltu kahdestaakin, Matti tai Antti. Iltatreenejä olen ajellut yksin, on ollut hyvä hiljaisuus miettiä systeemejä, kaikessa rauhassa. Veneessä on ollut miehistön ylöspito ja myös järjestys kuinka ne nautitaan. Pidän sitä hyvänä ratkaisuna. Päijännepurjehduksen ”eväät” on laskettu ajalle 14-tuntia ja nautitaan kahden tunnin välein.

Kilpailut. Kesä ohjelma on ollut rakentuneena siten, että ensin on ollut ”harjoituskilpailut” ja pää tapahtumana Päijännepurjehdus. Loppukesä sitten jäähdytellään. Touko-ja Kesäkuu, Heinäkuun alku, siihen ovat sijoittuneet kilpailut: JVS:n kisat, KeiteleRegatta, LidingöRunt Tukholmassa. Päm-kilpailu Tehinselällä viikkoa ennen Päijännepurjehdusta, silloin on haettu tuntumaa tulevaan koitokseen (mm.”Auvo”). Kilpailualueet on osattu ulkoa ja hankittu korvan taakse jotain extraa tiukan päivän varalle. Startteja ollaan treenattu mm.seuran viikkokisoissa. Kuuden metrin leveys veneessä ja venevauhti, joka voi olla kaksin  kertainen kanssa lähtijöihin, niitä pitää harjoitella. Moni ei ehkä usko, mutta yleensä ollaan lähdetty kisaan haastajina, ei päinvastoin. Jos olisi ollut vaikkapa veneenä Seacart 30 trimaraani, kaksi kertaa Fleurettia nopeampi, tilanne olisi aivan toinen, kuin myös hintakin,-huvista. Onneksi vene on ollut Fleuret Pohjantähti, on tullut onnistumisia voittojen myötä ja myös  epäonnistumisia, eli niitä muita sijoituksia. Voidaan näin ottaa kunniaa myös itsellemme, eikä vaan veneelle. Toteaisin myös, että mittaluku hallitsee monen kipparin hankintoja, eivätkä he näin ollen pysty kilpailemaan suoralla ajolla muiden venetyyppien kanssa. Oma lähtökohtamme on ollut selkeästi hankkia ne välineet, joilla on voitu käydä kisaa muiden nopeiden veneiden kanssa. Melgesit, Auvot, Hendersson-D:t, Aussien Skiffi, Scowt, Corsair-tri , yms.. on saatu selätettyä. Pitää olla ”lakanat” niin kovaan kuin kevyeen keliin.

Juhliminen. Edeltävä ilta ja yö on jätetty kanssakilpailijoille juhlittavaksi, kuten teki aikanaan Matti Laurila venekuntineen. Ehkä nuori mies Antti olisi halunnut olla mukana henkeä nostattamassa illan karkeloissa aivan kuin mekin veljekset, silloin joskus. Kuvittelisin kuitenkin, että nyt on ollut selkeämmät tavoitteet kilpailla, tiedä häntä. Tosin ennen ei ollut nettiä ja sää ennusteita, istuttiin iltaa ja keskusteltiin säästä ja reitistä aamutunneille asti. Kai kaikki nuo pitääkin kokea, että vanhempana voi jättää ne väliin. Vuonna 2006, kun ensimmäisen kerran sain pokata Ruorin, tuli soitto Radio Keski-Suomesta. Pyydettiin haastattelua. Markku Saarinen haastatteli ja Pekka Vesamaa oli kuvaajana. Haastattelun loppu puolella Vesamaan Pekka yritti saada minua räiskymään kysyen: Eikös nyt voi jo Elvistellä voitolla? Minä, tylsä tyyppi! Kerroin, että kisan valmistelu alkaa jo syksyllä, henkisesti, vene ja sen tarpeet, keskittyminen. Jos on elänyt puoli vuotta ko.kisaa, palkintojen jakamisen jälkeen on vain hiljainen, tyytyväinen olo. Ei tullut räväkkää haastattelua, mutta ei haittaa. Mieltä lämmitti se, että huomioitiin, koska on paljon  yksinäistä puurtamista mokoman veneen kanssa. Alku vuosina 2003 ja 2004 ei sallittu voittaa Ruoria. Olimme vain Nopeimpia. Kovasti vedottuamme alkuperäisiin kilpailusäädöksiin, siellä ei ollut mainintaa monirunkoveneistä, koska niitä ei ollut kuin yksi, ”Arkkienkeli”, eikä sekään ollut ”vaarallinen”. Oli miten oli, toivon vastaisuudessakin, että Päijännepurjehdus säilyy monenlaisten veneiden kilpailuna. Ranking-kilpailuna eri luokkaveneillä.

 

www.pohjantahti.com kotisivu. Tärkeä osa purjehtimistamme, syntyi kahdesta syystä. Ensiksi teki mieli kertoa purjehduksesta, entisestä ja nykyisestä. Veneseuran sivuilla siihen ei ollut mahdollisuutta ja toiseksi Antin opiskeluohjelmaan kuului tämmöinen PC-näpräily. Itse tuotin kirjoitusta, Vesa Lilja otti kuvia ja Antti klikkaili niitä sivulle. Näin se homma lähti liikkeelle. Saatu palaute on antanut syyn jatkaa sivun ylläpitoa. Tähän yhteyteen on syytä lisätä Korpilahtelaisten Marjut Nättisen ja Petri Hakalan kanssa tehty yhteistyö, josta syntyi Youtube video ”Skippers evening Walk” iltalenkki ”Pohjantähdellä. Pyörii myös kotisivulla. Nämä ovat olleet lisä mausteita varsinaiselle kisaamiselle. Kirjoittamalla mitä tapahtui ja sittemmin katsomalla GPS:ltä kulku reitti, ei paljon enempää voi oppia tekemisistään. Kiitoksia kaikille osatekijöille, kotisivu jatkaa!

Tässä lyhyesti pikku salaisuuksia, terveisin Pena, Matti, Antti ja Tapu