Päijänne Purjehdus 2007 (21–22.7.)

 

Kilpailun odotus ja itse kisa oli täynnä mielen myllerrystä. Ensimmäinen stressi tuli, kun olin päättänyt uusia veneen poikkipalkit. Palkit tuli vasta Toukokuussa ja yllätys-yllätys väärää profiilia. Syytä voi etsiä itsestä, kuin myös toimittajasta. Opetus oli, että tilaukset on hyvä tehdä jo syksyllä, samoin kuin maksu myös. Sitten voi vaatia toimitusta haluttuun aikaan. Itse purjehdus treeni jäi näin ollen huoltotöiden varjoon. Piste iin päälle oli vielä  peräsimen päällä oleva ”limppu”, johon ohjausvaijerit kiinnittyvät. Faneerinen osa oli lahonnut. Huomasin sen vasta viikkoa ennen kisaa, kun vene oli ylhäällä ”loppuhuollossa”(spaklausta, hiontaa ja kiillotusta). Onneksi Kolehmaisen Hannu sattui paikalle ja auttoi raaka-aineen hankinnassa. Kävin töissä tekemässä uuden osan .Ei lahoa, kun on muovia .Jälleen kerran tuli huomattua, että ilman auttavia kavereita ei tulisi mitään.


Tässä yhteydessä lämmin kiitos mainittakoon: Matti Paatola (mm.talous/sponsorit). Antti Kanninen(mm.kotisivut), Vesa Lilja (kuvia). Perttu Paatola(kuvankäsittely), ja kaikki muut, jotka ovat olleet edesauttamassa kesän purjehduksiin. Enemmistö tutuista odottavat meiltä iloista ilmettä ja reipasta menoa Pohjantähdellä. On tietysti myös nyrpeitä kanssapurjehtijoita, mutta se lienee sitä, että olemme olleet tehokkaampia purjehtiessamme, no se siitä.

En pyydä anteeksi alku höpinöitä, koska voittaminen on pitkällinen prosessi, johon liittyy paljon muutakin, kuin köysien kiristämistä. Mutta asiaan: Uutinen, että kisaan saa osallistua Maailman nopein yksirunkoinen Australian 18ft. Skiff, avovene/jolla, ”Blue Star”, että sillai. Oliko tulossa Tähtien välinen ”taistelu”(Pohjantähti kantaa kultaista tähteä kyljissään), joka tilastojen mukaan oli jo hävitty ennen kisaa.
Hyvä uutinen oli, että ilmoittautuneiden joukoissa oli myös monirungot Aimo Ylä-Mäyryn Dragonfly ja Martti Halmisen Firebird. Ikävää, että Martti suuritöisen veneen siirron Raumalta” palkitsi” surkeat tuulet. Aina ei voi voittaa, eikä aina saa mitä pyytää.
Erilaisista veneistä sanoisin, että urheiluveneet, Platu’sta E-Scow’hun, Ufo Oulusta , Henderson Hesasta, Mumm Lahdesta, Melgesìt ym., unohtamatta monirunkoveneitä, kunhan niillä ajetaan urheilullisesti. Hienoja veneitä, hienoa porukkaa.


Itse kisa: Lähdössä ajoin reikään, jossa seisottiin kauan. Lähtö ylälipulta, heh,heh. Tyhjiöstä päästiin pois suuntaamalla kurssi Etelään. Sieltä kautta aloitettiin takaa-ajo vene veneeltä. Kärkiryhmä paineli jo kaukana. Padasjoen selällä katseltiin Skiffìn menoa ja keskusteltiin sen mahdollisuuksista. Matti ja Antti hikoilivat genaakkerien vaihdon kanssa. Kipparille jäi ajokulmien pitäminen ”oikeana”.


Kapeikot jäivät taakse, samoin Pulkkilanharjun kääntö poiju. Alkoi luoviminen Tehille. Iloinen asia oli, että Skiffì näytti pysyvän takana, kuten kaikki muutkin. Monirunkovene, joka ei luovi, pärjäsi luovilla. Tärkeää oli välttää saarten katve alueita. Jonkinlaisia banaanikäyriä ajellen saimme pidettyä vauhtia yllä. Tehille saavuttuamme näky oli kuin isolla parkkialueella. Veneitä sikin sokin, osa kääntynyt väärään suuntaan. ”Keep it simple” logiikalla nokka sitkeästi kohti pohjoista, välillä vaihtaen pujeita eri puolille, jatkettiin. Erään moottoriveneen ohitus ja laineet nostattivat ensin raivon, kunnes Matti huomasi, että läpilatta ison vatkaus nosti vauhdin puolesta solmusta kahteen. Tuuli virisi ja vauhti kasvoi. Hankavastaista Koreakoivuun, sitten Kaijansalon suuntaan. Ohitettuamme kärkiveneet ”D” ja ”Mummi” olimme johdossa. Kellon aikaa en muista, mutta kyllä kauas on pitkä matka. Hobie-Catit liitelivät edessä mitä ihmeellisimmillä leikkauksilla. Sen verran omalaatuista ajoa, että siitä ei ollut meille mitään apua.


Judinsaloon saavuttuamme tuuli taas keveni ja näimme kaukana edessämme Ilkka Liljan Dynamic:in ja Heikki Ilolan ”Karoliinan” .Ilkka sääproffana oli menossa Taivassalon länsipuolelle, ja Hobie-catit edellämme suuntasimme itäpuolitse.
Banaanikurssia noudattaen ja genaakkereita vaihdellen, Vanhaselkä taittui kohtuullisella nopeudella ilman suurempia tuskia. Kapalan aukeelle tullessamme yö hämärtyi. Aloimme arvuutella, olisiko Hobie porukalla suunta hukassa, joku kolmesta näytti menevän kuin Korpilahdelle. Totuus valkeni, tässä oli taas yksi niistä lukuisista parkkipaikoista. Oli ”pystytuuli”, aivan kuin olisi tuullut, mutta ei kuitenkaan tuullut. Purjeita käännettiin puolelta toiselle ja vene liikkui parhaimmillaan puoli solmua. Vai olisiko se sittenkin ollut vastavirta(on oikeasti, mutta virran voimakkuutta en tiedä).
Hobit pääsivät jatkamaan Kärkisiin kuin myös me. Heikkoa tuulta, virettä, varovasti ajolinjoja pähkäillen ohitimme Kärkisten ”rännin”. Eteenpäin, eteenpäin! Aamu alkoi valjeta.
Laajasti alarantoja kaartaen tultiin Ristiselälle. Niin lähellä, mutta niin kaukana! Kaksi Hobaria oli pysähtynyt Muuratsalon etelä puolelle. Kolmas Hobari ja me ohitimme heidät itä kautta .Mutta tuuli kiukutteli edelleen. Tästä tulikin mieleen, että jos on olemassa joku ”tuuliherra”, ehkä hän ei sittenkään kiukutellut, vaan kiusoitteli ja piinasi meitä venekansalaisia, opiksi ja ojennukseksi. Tiedä häntä. Joka tapauksessa Kaakkosaari niukasti kiertäen saavuttiin Säynätsalon maalisuoralle. Se ”kolmas” Hobari saavutti ensin maalin ja sitten me, Pojantähti. Kova urakka Trampoliini-Veikoilta(Hobie Tiger), ja onhan meilläkin ne trampoliini verkot. Tuloaika 04.28 ja aikaa oli käytetty 14h28min. Aika moinen urakka, ja meillä oli kuitenkin nopein aika.


Kukaan osallistujista ei varmaankaan päässyt helpolla. Mutta ensi viikolla koko kilpailu saattaa näkyä eri silmin, kunhan väsymys on ensin nukuttu pois. Ufo-miehet suorittivat kovan nousun ja saivat siitä hyvästä ”Tallukka Jahdin”. Perinteinen lys-palkinto olisi kyllä kuulunut lys-veneille, kuten ”Ruori” kuuluu kilpailun nopeimmalle veneelle. Skiffì tuli maaliin kymmenentenä. Monirunko Dragonfly ”Nice Try” oli maalissa kolmaskymmenes ensimmäinen,hyvä tulos eka kisassa. Voittajan on helppo hymyillä, mutta kuten useampi järjestäjä sanoi(hehän näkevät ison osan koko kilpailua),kyllä teidän veneessä tehtiin eniten töitä. Tarkoittivat varmasti purjeen vaihtoa ynnä muuta. Matti ja Antti, erinomainen miehistö.

Päijännepurjehdus jatkuu taas ensi kesänä, Allakat esiin!

Pentti Paatola, Pohjantähti