Pohjantähden neljäs Päijännepurjehdus, 2004

 

Kilpailupäivä 17.07 avautui aurinkoisena, aamupäivällä tuulta 5-8 m/s, ihanteellinen sää matkan tekoon. Sääennuste lupaili lännenpuoleista tuulta samalla voimakkuudelta. Alkuasetelmat olivat poikkeukselliset, sivutuulella reitti taittuisi ennätyksellissen joutuisasti. Vallitsevasta tuulesta johtuen lähtölinja sijoittautui poikittain tuuleen, ja asetettiin tuulen suuntaisesti poikki vesialueen.
Lähtöä edeltävänä tuntina emme miettineet kanssakilpailijoita, vaan keskitimme ajatuksemme lähtöpaikan etsimiseen, ja kuinka ajolinja jatkuisi suhteessa edessä olevaan Kaakkosaareen. Ylälipulta startaten kurssi veisi ”Kaakon” länsipuolelle. Päätimme lähteä linjan keskiosasta, jolloin meille jäisi pelivaraa suunnan ja tilan suhteen.
Ylälipulta startanneet veneet saivat kuvansa lehtiin. Pohjantähti lähti Erkki Vesamaan ”Sarin” vierestä, ja paukun jälkeen oli lokissa 8kn vapaassa tuulessa ja suunta kohti ”Kaakon” Itäpuolista vettä. Koska olimme tehneet läksymme huolellisesti, heti lähdön jälkeen otimme johdon, joka sitten pysyi koko kilpailun ajan, tai sitten olimme ”Patun” Melges Urheiluveneen kanssa tasoissa. Genaakkeri nousi heti Kaakkosaaren jälkeen, hankavastainen kurssi nosti mukavasti kohti Ristiselkää ja Heinosniemeä:
Heinosniemen jäädessä länsipuolelle reitti jatkui luovien heikossa tuulessa kohti Kärkistensalmea. Ennen Luoviosuuden alkua koin lamauttavan kymmenminuuttisen, ruorimiehenä olin ohjannut veneen tyhjiöön. Kääntelin venettä kaikkiin suuntiin, mikään ei auttanut. Kunnes saatiin tuulesta kiinni ja hitaasti matka jatkui. Tässä vaiheessa lännestä nousi tumman puhuva sadepilvi voimistaen tuulta. Juuri kun kaarsimme kohti Etelää Pyssysaaren jäädessä oikealle, sadepisarat alkoivat tippua, nostettiin genaakkeri ja slöörasimme sateen alta aurinkoon. Kumina-saaren jäädessä Itäpuolelle taaksemme oli ilmestynyt kaksi uhkaajaa: ”Patu” ja ”La Donna &Mobile/Ufo 28-tyyppinen lusikka. Genaakkerit pullistellen saavuimme Vanhalleselälle.

Oli tehtävä reitinvalinta edessä näkyvän Taivassalo saaren kiertämisen suhteen. ”Donnamobilet” näytti uskovan sääennusteeseen joka lupasi tuulta lännestä, suuntasivat länsipuoliseen ”reikään”, ja ”Patu” kuin ”Pohjantähti” länsipuolelle. Tuuli oli aloittanut piirileikkinsä jo Kärkisen jälkeen, ja sitä jatkui koko loppu kisa. Kokoajan katseltiin taivaalle, ja yritettiin keskustellen löytää tuleva tuuli johon suunnata. Tästä syystä esim. Vanhanselän ylityksellä kierrettiin Selkäkuivasen saari Itäpuolelta. ”Patu” tuli toiselta puolelta. Tässä vaiheessa olimme aikalailla tasoissa ja ”Donnamobilesta” näkyi vai pieni valkoinen täplä.
  Judinsaloon ja puolimatkan krouviin tultiin jo luovien. Asiasta tietämättömille kerrottakoon, Judinsaloon ei pysähdytty krouvailemaan, vaan ko. paikassa vain naksahtelivat tarkastusaseman kellot, syöminen ja juominen oli omien ”salaisten” eväitten varassa. Sama hemmetin moinen pähkäily jatkui kanssakilpailijan vahtimisella, kuin myös tuulen ennustamisella. ”Patu” ajeli vähän keskenmältä, ja ”Pohjantähti” siftaili väylän Itäpuolella.
Souselkä ja sitten Tehinselkä. Aikamoista vääntöä ”Patun” ja tuulen kanssa. ”Patu” yritti päästä ohi nostaen ylisuuren genoansa, lehtitietojen mukaan se oli pitelemätön lisä heidän erikoispurjeittensa joukossa, mutta me taas koimme asia päinvastoin. Oli kiva kun naapuri leikki purjeilla: puhelimme. Saimmepa rauhassa syödä eväitämme. Vesialue kapeni ja kilpailu ykkössijasta jatkui kireänä. Virmailanselkä, jonka länsipuolelle jää luonnonkaunis Kelveneen saari. No joo, kaunista oli, mutta kyllä purjehduskilpailussa tuuli on tärkein luonnonvara. Neitsaaren sivuutettuamme tuuli piristyi ja tuulen kulma loiveni.
”Patu” oli saatu pidettyä takana, tuulen voimistuttua se ei voinut enää hyökätä supergenoalla, alkoi vähän helpottaa. Seuraavaksi Ykskoivun saari Kirkkosalmineen, tyyni paikka, mutta pakko oli mennä kokeilemaan. Siitä kun selvittiin, genaakkeri ylös ja menoksi. Tuulta jotain 7-10 m/s. Lyhyt spurtti Huovarin ja Kurtisaaren kapeikkoon. Genaakkeri pois ja valmistautuminen loppusuoraan, Padasjoenselkä, tuuli jatkui reippaana, ja pyrimme pitämään kurssin sellaisena, ettemme valuisi liiaksi pohjoiseen. Vanhoista virheistä oppii, jos on oppiakseen. Maalilinja löytyi. Matkaa oli taitettu 12.50.59 ja Antti Niinirannan ”Patu” tuli 13.08.23. Hiljaista porukkaa syystä tai toisesta. Onnellisina siitä, että olimme pystyneet taistelemaan tuuliolosuhteissa, jotka ovat ”Pohjantähti” trimaraanille kaikkein epäedullisimmat, heikkoa vastatuulta. Miehistölle oli tietysti tylsää, kun ei ollut genaakkeri sulkeisia, kuten ratapurjehduksessa. Meidän ja kuten oleta ”Patun” kevytkulkuisuus, herkkyys, jolla saatoimme vastata tuulen temppuiluun, eli ajaa sinne missä on tuulta, olivat avain tässä kisassa..
  Kokenut miehistö, riittävästi harmaapäinen ukkoporukka, oli ainakin tällä kertaa, valttia.
  Palkintojen jaossa saimme Monirunko -pokaalin, olimme voittaneet Arttu Heinosen trimaraanin ”Nieida”. Lopputulos kai oli, emme päässeet legendaaristen Leinosen Jukan, Keskisen Jussin, Harry Harkimon, vain muutamia mainiten, joukkoon. Mutta tulipahan Paatolan poikien todisteltua itselleen, että kilpapurjehdus on jotenkin hanskassa.
 
Miehistö: Pentti, Tapani ja Matti Paatola

Sää: Ennuste vallitsevaa Länsi tuulta, joka osoittautui aivan muuksi, josta kertoo sekin, että kaikki eivät kerinneet maaliin maksimi ajan puitteissa. Ehkä Ilkka Lilja kertoo, mistä kaikki johtui tuolla yläilmoissa.
 
 
Pentti Paatola, Pohjantähti FIN-88 M/Päijannepurjehdus 2004 kilpailunro.136