KESÄ 2012 Pohjantähti mallia Hirondelle

VUOSIRAPORTTI 2011-12 ”POHJANTÄHDESTÄ”  MALLIA HIRONDELLE-katamaraani.

Sanan mukaisesti vuosi on kulunut veneen vaihdosta. Aika on kulunut sekä nopeasti ja hitaasti. Venevauhti  on muuttunut, mutta on ollut myös miettimisiä eri toimintojen suhteen ja silloin aika  myös hidastuu. Jälkeenpäin voisi pitää  vaikka esitelmän tehdyistä  ratkaisuista kuin vettä vaan, köydet kulkee ja purjeet tottelee, mutta kukin asia on vienyt oman aikansa. Viimevuoden loppukesän tärkein juttu oli uusi PERÄMOOTTORI ultra pitkällä rikillä. Ensin piti pähkäillä ”paras” vaihtoehto :Uusi-vanha, sopiva teho, lataus teho ja jne. .Pikku tuupparit ei hirveästi lataa, mutta kuitenkin virtaa tarvitaan. Päädyin Tohatsuun, nelitahti, markkinoiden pisin riki, 6-heppaa. Edellisten omistajien kehotuksesta huolimatta valitsin ”kuutosen”, kevyempi ja pienempi ruokainen. Syksyn tuulisessa aallokossa ajelin testiä rikin sopivuudesta, näytti toimivan. Tänä kesänä selvisi lisää missä kelissä raja kulkee. Aallokossa tankkaaminen on hankalaa, joten hankin toisenkin 12 litran tankkin, yksi letku ja vaihto kelpoiset liittimet. Tyynellä kelillä vuorokauden ajo. Tankit takakannen alla.

AUTOPILOTTI ja MASTOVALO. Onneksi varastosta löytyy kaikenlaisia nippeleitä, joilla esim. pinnapilotti saadaan kanteen kiinni ja toimimaan. Näin oli pestattu hiljainen matruusi veneeseen. Alle 7m veneessä kirkas mastovalo toimii ankkuri- ja kulkuvalona. Tämä puuttui ja se piti laittaa maston huippuun. Porausta ja kierteytystä. Johdon saanti maston sisään oli hankalin homma. Hankala homma, josta olkapää ei tykännyt hyvää. Odottelen ortopediä vieläkin. Talvella korjasin sisäjohdotusta.

Halusin säilyttää veneen alkuperäisen  PURJENUMERON. Otin yhteyttä omaan laji- ja purjehtijaliittoon asian varmistamiseksi. Lopullinen vastaus asiaan tuli Martin Hildebrantin avulla. MR L-16, ostettu Englannista vuonna 1974 Lauri Hollmenin toimesta. Häneltä sain tietoa veneen alkuhistoriasta, hienoa-kiitos. Toinen tietopankki Pekka Sarnikoski on valottanut veneen ominaisuuksista  ja auttanut tiedoillaan  suunnitellessani kunnostus hankkeita. Sattumalta tämä on jo toinen käytetty vene numerolla 16(Albin Express oli alun perin nro L-16 ja voitti aikanaan Päijänneruorin, tätä nykyään Lasse Pälvimäellä).

RANTATRAILERIN kunnostusta ,vahvistamista ja vene ylös(2011). Lämmin syksy vuoden vaihteeseen asti salli minun työskennellä veneen sisätiloissa. SISUSTUS MUOVIT repsottivat. Päätin poistaa ne sen sijaan, että olisin aloittanut liimaus toimet. Halusin selvittää onko vuoto kohtia ja myös veneen rakenteet. Revittyäni muovitapetit ja kattolevyt alkoi liiman poisto. Hullu homma, paljon työtä imurilla ja skrapa veitsellä. Mutta tulipahan paikat tutuiksi. Samalla pikku hiljaa irrotin mahonkisia PUUOSIA ja vein ne verstaalle Owatrol käsittelyyn.4-5 tuntia skrapaamista ja toinen mokoma kotona hiontaa ja kyllästystä. Ei tietenkään joka päivä, mutta useasti. Sisätilat lasikuitu pinnalla oleva ”uusi”vene näytti hurjalta, koko homma epäilytti.”Kuolleen” WALLAKSEN vein huoltoon selvittääkseni sen kunnon.

Halusin säilyttää veneen alkuperäisiä tavaroita/koristeita. Vanha KOMPASSI, onko se koriste vai merenkulun väline, ainakin katsastus varuste. Sattuipa vielä niin, että samanlainen mollukka kiikkui ,isän, ensimmäisen ”Pohjantähden” ruorin läheisyydessä, saa jäädä. Sienällä oli ollut KELLO ja ilmapuntari. Kutsumattomat vieraat olivat Tampereella särkeneet ilmapuntarin ja kello ei käynyt. Itsellä oli ilmapuntari kotona odottamassa ja kelloliikkeestä hain koneiston johon viilasin viisarit liikkumaan. Näin näpertelijä sai koristeet seinälle ja hyvän mielen.

Kevät 2012. Pidän puuosista, silmä lepää ,mahonkiset KÖLIT ja PERÄSINLAVAT jotka kuvittelin kunnostaa, olivat saaneet liikaa kosteutta, rakoset voi liimata umpeen mutta käyryys ei toimi suorassa kölilaatikossa. Päätin tehdä  uudet. Selvitin mahonki faneerin ja alumiinin kustannukset. Päädyin koivu faneeriin, joka pinnoitetaan lasikuidulla. Huomasin, että veneen kunnostus ei ole ilmaista. Totta on, että on henkilöitä, jotka tekevät hienoja osia epoksista tai hiilikuidusta, itse pyrin tekemään mitä osaan ja hallitsen. Näin vene sain ehjät kölit ja peräsimet. Ostettaessa veneen perässä luki ”Tuu-Tikki”, Muumi tarinoita .Halusin jatkaa Isän perintöä nimeämällä veneen ”Pohjantähdeksi”, tunnuksenaan hopeinen tähti, viides tähti. Teki mieli myös jatkaa tätä pieni muotoista kirjoittelua purjehduksen  rinnalla. Näin ollen piti tehdä teak-lautaan NIMIKYLTTI. Puutyö Pohjonen aloitti ja itse lopettelin. Tähdet piti maalata eri värein ja siinä sitä sai  ajella ympäri kaupunkia löytääkseni kaikki maali sävyt.

”Kuollut Wallas” odotti aikansa ”lääkäriä”. Klinikalta tuli kutsu saapua arvioimaan laitteen tehoa. Wallas toimi, mutta teho oli heikko. Ainakin olisin toivonut parempia lämpö arvoja. Tämä laite siirtyi varastoon ja päädyin  EBESBEHERIIN, käytettyyn sellaiseen. Alkoi asennus asennuslevyyn kaikessa rauhassa, olihan talvi. Siellä vessakopin etulaipiossa se nyt seisoo. Muutamia sovitusosia piti vääntää. Toimii, mutta on äänekäs. Tässä työsarkaa tulevalle talvelle.

Spinnu on korvattu GENAAKKEREILLA. Yksin ajellessa esim. jiippaaminen on helpompaa genaakkerilla kuin perinteisellä spinnupuomi systeemillä. SPINNUPUOMI, joka tuli veneen mukana, ajattelin käyttää sitä kahteen tarkoitukseen: MASTONKAATOON ja KEULAPUUKSI eli pukspröötiksi. Ensimmäiseen hommaan se oli sopivan pitkä, keulapuuksi lyhyt. Ratkaisu oli, että on ALASVETO VANTIT puomin etupäähän ja lenkkikiinnike keskelle keula kantta, johon takapää  kiinnittyy. Miten kiinnitän alasveto vantit? Veneen keuloihin, vesirajan yläpuolelle, mutta miten? Keuloissa on ankkuriboxit ja niiden alapuolella foamia kellukkeena. Alin kohta oli ankkuriboxin, etu, ala, kohta. Kaupasta saa happosia lenkkejä, kahdella mutterilla. Mutta kuinka saada tiivistys aine ja mutterit paikoilleen. Ko.lenkki pitikin laittaa sisä puolelle, ulko puolelle korvake ja mutterit. Aputyökalulla sain tämän tehtyä. Edelleen jäi nähtäväksi kuinka tämä toimii. Kansi kiinnikkeen paikan  ja vaijereiden pituuden valitsin  kesän korvalla konkreettisesti genu ylös,-kokeilemalla. Toimii! Maston kaato systeemi vaati helan maston juureen. Samaan helaan puomi vedetään sisään ja kiinnitetään mentäessä keula edellä laituriin.

SISUSTAN MAALASIN. Kellertävä alkyydi maali(X308 Bearnaise),jonka alle tuli tartunta maali. Sisätilat olivat ahtaat työskennellä, mutta maali ei haissut eikä liiemmin roiskunut telatessa. Kesä kokeiltuani ei havaintoja hikoillusta. Vessan seinä ym.muut kiinteät mahonkifaneeriset  osat, hiontia, Owatrolia tai lakkaa.

IKKUNAT. Tiesin, että niissä oli vuoto kohtia ja päätin ne irroittaa ja tiivistää uudestaan. Selvittelin  homman vaikeutta ja tulos oli, että kukaan kavereistani ei pitänyt sitä helppona, saati suositellut. Haaveena vuotamaton vene, alta ja päältä. Alumiini kehyksiset ikkunat. Irroitus oli suht helppoa veneestä, mutta lisäksi piti irroittaa kehykset lasista/akryylistä. Sinitarraa muistuttavan tiivistys aineen poisto……. ,Ei ihme ettei kukaan kannustanut hommaan. No, tästähän ei voi syyttää kuin omaa peilikuvaansa. Etulaseissa kulunut kalvo, joten uudet kirkkaat vanhoihin kehyksiin. Vaihto kumi kehyksiin olisi ollut  ehkä paras vaihtoehto. Liikkeestä sain uudet akryylit ja kehyksien laiton. Omana hommana ikkunoiden laitto veneeseen. Sikaflexin erityinen joustava ja kuivumaton musta aine tiivistykseen. Poikani Pertun kanssa harjoittelimme etu laseilla,-vaikeaa oli. Sivu laseihin vaihdoin aineen merkkiä. Valkoista ainetta vaaleaan hyttiin, helpompaa. Ikkunan etukäteis taivutus, varovasti tehtynä, auttoi kovasti. Kerralla ne eivät tiivistyneet, mutta loppu kesästä melkein täysin.

Ikkunat kun oli saatu paikoilleen ja sisusta maalattuna, puuttui VERHOT. Satamassa tarvitaan yksityisyyttä. Kaarevia pintoja, useampaan suuntaan. Hylkäsin rullaverhot ynnä muut. Ruuvasin alumiini kiskoa kattoon, kankaat kiinni  nipseillä yläreunasta ja kumi lenkkejä alareunaan. Sattuman kauppaa oli, että   edellisvuonna  oli tyttären häät ja löytyi kellahtavan väriset  pöytäliinat, joista tyttöseni ompeli verho -kankaat. Kuinka sattuikin juuri sama väri. Korkeammilla voimilla taitaa olla näppinsä pelissä.


MASTO: Maston jalan kiinnityksen parantamista. Plokeja nostimiin, reivi köydelle. Genaakkerin etukulman köysi kulkee plokin kautta ”kopin” katolle jossa vinssi ja rapulukko. Yhden köyden reivi isolle. Takavantit vaijeri liikkeeseen, PÄÄTTEET KUNTOON. Nostinköydet olen vaihtanut uudempiin ja pitempiin. Olen sitä mieltä, että pitää olla tuulivara köydessä, jos luonto alkaa koetella kulkijaa. Jotain löytyi vanhasta varastosta ja ostaakin piti. KAATOTALJASSA on oltava laadukas ja 30m pitkä köysi taljaplokeineen. Ekiltä sain plokit,-lämmin kiitos.

Veneessä oli kaksi isohkoa ”pehmeää” vesisäiliötä. Poistin säiliöt ja porasin vessan lavuaarin letkulle LÄPIVIENNIN. Toisella puolella sellainen jo oli. Ajattelin järviveden käyvän tiskaukseen ja muuhun lotraukseen. Muovikaupasta hain juomavedelle TONKAN hanalla. Aluksi pieni KAASULIESI. Vaimon lahja, VIHELTÄVÄ PANNU veden keittoon. Jääkaappi/arkku kaasulla sai  jäädä vielä hankkimatta.

POHJAN MAALAUS: Viime syksynä Mestari-Puhallus poisti vanhan maalin, josta en kaupan teossa saanut tolkkua mitä se oli. Nyt Toukokuussa uusi maali, mutta mitä laitetaan? Päädyin automaali kauppaan: primeri ja pintamaali. Homma ei mennyt täysin putkeen, piti tehdä ylimääräistä työtä ilman omaa syytä. Mutta ilmat suosivat ja Winered on pohjassa-kölissä-peräsimissä.

Rungon KYLKIEN HIONTA ja VAHAUS ei täysin onnistunut, joten asiaan täytynee palata ensi keväänä. Aineet ja ohjeet oli.

MASTO pystyyn, PURJEET, KÖLIT,PERÄSIMET ja MOOTTORI paikalleen ja vene Säykin luiskalta VETEEN. Ajankohta Kesäkuun puoli väli. Siirtoajo Seuran satamaan Juurikkaan ja katsastus. Alkoi veneen koe- käyttö. Tarkoitan tällä kaiken tehdyn ja mietityn testaamista. Aika moni toiminto oli niin kuin piti, hämmästyttävää. Pitäisi uskoa itseensä, -ehkä on hyväkin jättäessään itselleen ripauksen epäilystä, varmuuden vuoksi.

KESÄ 2012. Sateen sattuessa tein sisähommia, järjestelin tavaroille paikkoja. Turvavarusteet, pentteri lusikkoineen kuppeineen. PURJEIDEN kanssa riitti hommaa. 70-luvun ajatus malli: Pieni Iso ja miljoona Etupurjetta. Kaikkea pyrin kokeilemaan ja miettimään mitä niille voisi tehdä. ELOKUUSSA oli YKSINPURJEHDUS kilpailu. Veneestä on paljon tietoa saatavilla, mutta esim. purjeet piti päättää arvioitaessa Multilukua ja arvio-lyslukua. Päädyttiin LYS 1.04/Multi 0,83 .Teki mieli saada jotain palautetta kunnostus urakasta. Jossain siellä alkuperäis varustuksen vauhti on. Toinen testi oli, kun olimme Matin kanssa järjestäjinä John Nurminen Syysmatkakisassa ja myös osallistuimme siihen. Saatoimme ajaa sivutuulta Pikku-Genaakkerilla, todeta tuulen sietoa ja myös pientä vauhtia. Heikko tuulinen vastainen oli sitten jo myrkkyä vanhoille purjeille. Tämän kisan keskeytimme ja siirryimme maalipäähän tuloksia valmistelemaan. Saatuani välttämättömiä heloja ja tietoa luovi ominaisuuksien ongelmista, seuraavaksi talveksi riittää puuhaa ja pähkäilyä. Lopuksi on todettava ,ettei Hirondellesta tule Fleurettia tekemälläkään. Kotivesillä on usein vastatuulta, joten siihen aion paneutua. Korkeammalle vaikka hitaammin.

Pentti Paatola  H MR L-16