Keitele Regatta 2008

Keitele Regatta 2008-07-29

Yritin päättää, kumpi olisi parempi mesta, Keitele vai Ahvenanmaan ympäripurjehdus (Aland Runt). Alunperin tavoitteena olisi(ollut) lähteä Ahvenanmaalle, jonne oli ilmoittautunut vajaa kaksikymmentä monirunkoa, Ruotsalaisia ja Suomalaisia (ja Ahvenanmaalaisia). Aikamoinen fleetti!. Koska veneeni on päiväpurjehtija, tärkeä seikka on/oli sää. Vuosia aiemmin Purjelaivasäätiön purjehduksella kesäkuussa, oli jäänyt mieleen, että meri lämpenee hitaammin kuin kotoiset järvi vetemme, joten sää arvelutti. Toisekseen Matti-veljeni ei kerkiäisi näin monipäiväiselle kisamatkalle, oltais Antin kanssa kahdestaan, hmm…

 Päätin lähteä Keitele Regattaan, johon näin ollen oli ilmoittautunut peräti neljä monirunkoa. Jyväskylästä lähtisi Flying By ja Pohjantähti, Äänekoskelta Hobie-cat ja Viitasaarelta tuntematon trimaraani. Tuntematon trimaraani osoittautui tietokone ”ankaksi”, yksirunkoiseksi purjejollaksi (omassa sarjassaan ihan kova juttu). No, kuitenkin kolme multia.

 Ilmoittauduin ensin, ja sitten katsoin tarkemmin sää ennustetta, voi ei, heikkoa-, tai sitten ei mitään tuulta. Kohtuu hyvin on selvitty heikoissa tuulissa, mutta hauskaa ei se ole ollut. Päätin olla purkamatta venettä (maantie kuljetus), maston kaatojärjestelmä kuntoon, mukaan myös kanavalle saksituki Vuonteen siltojen(3,5m) alitusta varten.

Torstaina 26.6. ajoimme Antin kera ”Pohjantähden” kanavalle. Päivä ja ilta oli kaunis, joten moottori- ajo jatkui peräti viidennelle Paatelan-sululle. Yöllä yhden aikaan painuttiin unille. Miellyttävä lisä kanava ajossa oli, että liikennettä oli tosi vähän, johtuen kai alkukesän viileistä keleistä. Masto ”kaadettuna” ei kaipaa ”nuijia” muskeli-veneitä suurine aaltoineen. Perjantaina oltiin puolilta päivin Äänekoskella. Aikaa oli, ja taas kerran päädyttiin saunomaan ja yöpymään Heidin ja Matin kotiin Kuusaan.

Lauantai alkoi kiireessä. Kipparikokous klo 8.00 ja lähtö klo 9.00. Aluksi  järven selällä oli orastavaa tuulen virettä, joka laantui lähtöä odotellessa. Perussääntö, jota kaikki eivät vielä tienneet on, mitä heikompi tuuli, sitä tärkeämpää on olla aivan linjan tuntumassa. Olimme kilpailemassa (treenaamassa), olimme linjalla, ja saimme nappi lähdön. Toukokuisesta Lidingö-Runtìssa, jossa kisa ei kulkenut niin hyvin, kuin olin toivonut, -henkisiä haavoja, paikkaitaisiinko niitä täällä Keiteleellä. Tässä vaiheessa ei ollut tietoa mistä kilpailtaisiin, mutta tavoite oli ottaa ”paukut” joka maali-päässä. Kilpailuun kuuluu kolme osakilpailua: Äänekoski-Malilanvirta, Matilanvirta-Listonsalmi ja Äänisen saaren pohjoispäästä-Viitasaaren ABC:lle.

Ensimmäinen ”legi”: Heikossa ja vaihtelevassa tuulessa yritettiin löytää purjetuulta, ja kaipa me siinä onnistuttiin. Hankalin tyhjiö oli Kuhaluodon seutuvilla, jossa tuntui, että takana tulevat saavuttavat meidät. No onneksi saatiin kevyttä sivutuulta, ja pikku-genaakkeri saatiin vetämään. Ensimmäisenä saavuttiin Sittosalmen suulle, jossa oli lyhennetyn radan maali. Näin kuuluisa Sittosalmen takkuinen luoviosuus jäi kokeilematta. Kone käyntiin ja pitsalle Matilanvirralle. Seillä meitä odotti ”Keiteleen Nopein” 505-mies Erkki Vesamaa, joka tarjosi koko miehistölle voitto-snapsit, tämä kruunasi aamun osuuden(että kiitos).

Toinen ”legi”: Ehkä parempi tuulinen, ainakin alussa. Lähtö onnistui, mutta kyllä tuuli oli vaikeaa. Olisi tullut harmaita hiuksia, ellei niitä olisi jo entuudestaan. Tälläkin osuudella tuuli loppui kesken ja maali piti tehdä Karttuselälle. Jälleen tyytyväisenä, päivä oli ohi purjehduksien suhteen, paukku tuli, vapauttaen meidät haaveilemaan seuraavaksi saunan löylyistä. Kone käyntiin ja pyyhkeitä kaivamaan veneen uumenista. Vene saatiin sidottua laituriin ja toiverikkain mielin mars`matkaan saunalle. Saunalla oli sosiaalinen ”seireeni” ja saimme kutsun liittyä seuraan. Kaikessa rauhassa saimme nauttia makoisista löylyistä ja uimisesta. rauhassa,. Veneelle lähtiessämme kuului moottorin ääniä, seuraavaksi nopeimmat olivat jo tulossa Viuhkariin. Ilta ohjelmaan kuului soittoa, laulua, jutustelua ja makkaran paistoa. Jotkut valvoivat koko yön, me menimme nukkumaan puolilta öin.

Kolmas ”legi”: Aamu alkoi sadevaatteiden pukemisellä, taivaalla oli uhkaavia pilviä ja jyrinää. Aamupalan jälkeen vene kuntoon ja lähtöpaikalle. Ukkos mylläkkää ei tullut ja tuuli taas keveni. Alkoi luoviminen, Suovanselkä, kohteena ABC ja Viitasaari. Välillä luovittiin, välillä oli tiukkaa hankavastaista. Runsaasti keskustelua käytiin aiheesta, eli viime kesäinen tuuli reikä, josta ei päästy pois, ennen kuin viimeinen vene oli rinnalla. Nyt  valittiin eri reitti. Kitkuttelimme heikossa tuulessa länsipuoleista rantaa aivan kivirajan(karien) tuntumassa välillä vähän paremmin, välillä melkein paikalla seisten, mutta johdossa. Kanssa kilpailijamme trimaraani ”Flying By” valitsi itäisen vaihtoehdon joka näytti pitkään vievän suoraan johtopaikalle, kunnes tuuli jätti sen siihen selälle. ”Pohjantähti”  joutui luovimaan keskemmälle, koska rata oli lyhennetty Hietasaaren kaakkois puolella olevan matalikon viereen. Viimeinen metri ja PAM!! –Muut jäivät selälle, käynistimme koneen ja suuntasimme ABC:lle ,syömään.

Yhteenveto: Tukholma(Lidingö Runt) kisan arvet oli saatu umpeen, hitaasti kiiruhtamalla oli saatu voitot. Kisassa oli myös gps-seuranta laitteet, ja oli mielenkiintoista katsoa karttapohjalta, millaisia koukeroita itse kukin venekunta oli toteuttanut kisassa. Kaiken kaikkiaan hyvä Keitele-Regatta. Syötyämme ja tankattuamme veneen. Matti lähti kotiin autokyydillä ja tilalle tuli Antin eno Hannu Kanninen. Sää oli synkistynyt ja taivaalle oli ilmestynyt ukkospilviä. Päätimme lähteä märkää keliä karkuun. Paluu(koti) matkalla kuulimme Arvolta(Arvo Suomalainen), että olimme voittaneet Keiteleen Nopeimman-palkinnon! -Tämän, jos olin tiennyt, olisimme olleet paikalla palkintojen jaossa, niin järjestäjien kuin itsemme vuoksi, valitan.

Ihailen myös aina ns. urheilullisia tekoja. Tämän kertainen oli se, että Timo Niskasen johdolla oli päätetty osallistua kisaan Hobie-cat rantakatilla. Ikävä vain, koska he varmasti eniten kärsivät tuulen puutteesta. Vertaisin hanketta esim. vuoteen 1982, jolloin Vesamaan Eki pyysi minua gastikseen lainaamaansa 505-jollaan ”Blue Monday”. Vertaus siksi, että emme kumpikaan olleet  purjehtineet ko.venetyypillä, mutta päätettiin yrittää.

”Pohjantähti” veneessä Pentti ja Matti Paatola, Antti Kanninen
-Kiitos kilpailusta.