Purjehdusta kalastaen, kesä 2013

Joku kesä sitten käytiin veljeni Tapun kanssa Inari-järvellä. Alustavasti kierrettiin paikkoja ”Akuliina” veneellä purjehtien ja koneella ajellen. Tapu uitti uistinta ja minä etupäässä ongin mato-ongella. Omaksi saaliiksi ja yllätyksekseni sain Harrin. Amatööri kun olen, olin juuri kyllästyneenä lopettamassa ja ajattelin kelata ongen pois, kun huomasin kalan koukussa. Varmuuden vuoksi kiskoin kalan kuiville, ennen kuin kysyin Tapulla: Mikä tää on? Illalla oli sitten pienet, mutta herkulliset fileet ala`Tapu.

Täytettyäni iän, jolloin ei enää tarvitse lunastaa maksullisia lupia, ajattelin hetkeni koittaneen aloittaa uistelu harrastus. Uusi vanha vene kun on hidas ajelehtija, siispä purjehtimaan ja opettelemaan hidasta menoa. 2-3 kn on uistelu vauhti, tavoitteena mieluummin isoja kaloja, vaikka vähemmänkin. Nikon ja ehkä myös Pertun, poikieni vanha kalastus pakki sai lisäkseen vaapun, jollaisen isä aikanaan osti erakko Pylvänäiseltä Harhusta 50-luvun lopulla. Tapulta sain vapatelineen, jonka ruuvasin yhteen peräsinvarsista. Kesän lämpimät tulivat ja heikossa tuulessa vene kulki sopivan hitaasti. Kerran Kuminasta lähdettyäni Kapala-aukealla laitoin vaapun veteen. Hetken kuluttua alkoi siima nykiä ja huomasin kalan tarttuneen vieheeseen. Onnistuneesti sain kelattua isohkon Hauen veneen perän viereen, mutta apua, mitäs sitten? Pelottavan kokoinen Hauen kita. Ei haavia millä nostaa kala ylös, hain kapea kärkiset tongit ja sain kalan irroitettua vieheestä, pääsi takaisin kasvamaan, kuten kalastajat sanovat. Onnellisena, että viehe toimii ja järkyttynyt siitä, kun en ollut valmistautunut jatko toimiin. Koska vain kokeilin, laitoin vieheenedelleen uimaan ja hetken päästä sama juttu, vähän pienempi Hauki vieheessä. Nyt oli toiminta päätös valmis ja niin pääsi toinenkin kala ”kasvamaan”. Puuttui haavi tai koukku. Taas kyselin neuvoa veljiltäni, Tapu on haavi miehiä, ostin koukun ja tainnutus nuijan kuitissa luki Pappi, jollain oli ollut huumoria. Todettakoon, kalaa ei olisi kannattanut nostaa istuin kaukaloon sätkimään, koska tilassa on ns.perämoottori kaivo ja yhteys veteen.

Seuraavaksi olin menossa Kuminaan, ilta yhdeksän-kymmenen tienoissa Ristiselällä luovien kohti Mullika-saarta. Istuin hytissä nauttien kahvia ja vesirinkeliä, kun huomasin vavan olevan mutkalla ja räikkä päästi ääniä. Kiireesti virvelin ääreen kelaamaan, selvittämään kuka sitä kiskoo. Siimaa oli runsaasti ulkona,mutta kala ei juurikaan pannut vastaan. Ilmeisesti pitkä kelaus oli uuvuttanut kalan kun nostin sen koukulla peräpeiliin roikkumaan. Taas tuli miettimisen paikka, mitä nyt tehdään. No, Pappi asialle ja kurkku auki. Vieressä oli uisteluvene. Nostin kalan ilmaan ja huusin kysymyksen: Mikä kala? Kuului vastaus: Kuha, onpa iso! Taas mietitään, mitä sitten? ”Kilautan kaverille” Mattille :Mulla olis saatuna Kuha, kuinka tää laitettaisiin? Sain helpot ohjeet, suomut saa jäädä, leikkaat fileet rankaruotoa myöten. Autopilotin edelleen ohjatessa laskin Fokan alas. Vauhti hidastui ja vene oli melkein vasten tuulta, piissä. Kuha oli hankalan iso ja oli vaikeuksia saada otetta siitä,kun piti veistellä ne fileet. Istuin kaukalossa oli sotkua, verta ja kalan paloja .Suolasin fileet ja annoin niiden hetken tekeytyä samalla kun siivosin venettä. Laskin myös Ison-purjeen ja käynnistin koneen. Autopilotti ohjaamaan,ikkunoista tähystellen suunta kohti Kuminaa. Paistoin fileet pannulla. Iltapala muodostui Kuhasta, näkkileivästä ja kevyesti olutta. Aperitiivina 2cl Rommia saalis ryyppynä .Perille päästyäni olin ähkynä syömästäni kalasta, en tarvinnut nuotio makkaraa. Onnellisena kerroin kokemastani. Pettyneenä kuulin, että ei se voinut olla niin iso kala, no eipä haittaa, olipahan kokemus äkkinäiselle kalastajalle. Mustasukkaisuutta, kenties!

Seuraava Kuha tarttui veiheeseen Muuratsalon kupeella. Onnekseni se oli pienenmpi, sopivan kokoinen käsitellä. Ensin fileroin ja suolatasin jasitten pannulle tirisemään. Viime saaliin jäljiltä jäin miettimään, kuinka voida käsitellä kalaa siististi. Siihen löytyi ratkaisuna muovi astia, joka kaupasta on nimikkeellä:vuodevaate laatikko. Tietenkin kunnon filerointi veitsi, alusta, piikki vekotin ja muut perustyökalut. Enään ei puutunut kuin jääkaappi.

Tuli syyskesä ja syksy, kalat näyttävät olevan syvemmässä, kai siellä välivedessä. Tähän ostin syvääjä-uistimen, mutta vielä ei ole saalista tullut. Edelleenkin vene purjehtii hitaasti, joskus myrskypurjein vauhdin vuoksi, mutta ”lottoaminen”yhdellä vieheellä jatkuu. Veneessä, jossa on ikkunoita joka suuntaan, on mahdollista tähystää kohtuu mukavastikin kelien kylmetessä. Nähtäväksi jää pitääkö Luoja huolta särpimestä. Edelliset kymmenen kesää yritin opetella nopeasti purjehtimista trimaraani Fleuretilla ja nyt jatkan katamaraani Hirondellella hitaasti kulkemista, omat niksit on siinäkin.Kiristettäessä purjeet liian tiukalle vauhti hidastuu toivotulla tavalla. Nopeuden tavoittelijoiden kannattaisi kokeilla tätäkin.

Syyskuussa kirjoitettu,tv.Pena,kalastuksen oppipoika