Risto Pynnönen

Jyväskylän veneseuran kommodori Risto Pynnönen on poistunut ajasta ikuisuuteen. "Pohjantähti" Fleuret purjehtijoiden osaanotto.      

 

Rainer "Raisku" Vilkkilä

”Surullista” ettemme elä ikuisesti, Raisku oli poissa, lopullisesti syksyllä 2006. Energinen elävä, kilpailuhenkisyyttä pursuava ”Keuruulainen” puuttui. Tuttavuuteni pohjautui pääasiassa vuosien varrella, hyvin paljon Regatoihin. Oli ilo kohdata henkilö, joka ei ”itkenyt”, vaan oli täysillä ajamassa kilpaa milloin missäkin. Kukaan ei nyt sanonut: Kuule hei Pena, nyt ajetaan kilpaa. Tätä jäin kaipaamaan. Oletan, että Raisku (Rainer Vilkkilä) purjehtii kovaa ja korkealle, siellä missä purjehtiikin.     

 

Pertti Lipas


 E-jolla SM:t 1982 (vas. Mane ja Oik. Pertti)

PERTTI LIPAS on poissa(22.11.2008) 

 Veneseuran lipunlasku-tilaisuudessa Timo kertoi isänsä pois menosta,ja jota koolla olevat jäsenet kunnioittivat hetken hiljaisuudella. 

Pertti tuli tutuksi aikanaan, kun hän kävi Isä-Jorman luona purjehdusseuran(PPS Ry) asioissa Keljossa, aika mahtoi olla 70-luvun alkua. Sittemmin PPS loppui ja tilalle tuli JVS. 

Monet muistavat Pertin jämäkkänä Kommodorina, aikana jolloin järjestettiin SM, Ranking, Päijänne Purjehdus-ym. arvokilpailuja ja hyvin järjestettiinkin. Silloin syntyivät kilpailukutsut ja purjehdusohjeet, joissa ei sen jälkeen ole ollut moitteen sijaa. Keskiviikko-kilpailujen järjestäjät vaihtuivat, -mutta Pertti teki tai korjasi kilpailuohjeet vuosi vuodelta ja niin homma toimi. Toimii tänäkin päivänä, mutta sieltä se sai alkunsa, ”ei mitään liikaa, muttei liian vähänkää, asiaa”Kommodori -ajan jälkeen kilpailulautakunta-ja tuomaritehtävät täyttivät kesät ja talvella Pertti koulutti kilpapurjehdus- sääntöjä täällä ja muualla seuroissa. Sitten tuli Kansainväl. sääntökirjan suomentamiset useaan otteeseen jaSydneyn Olymppialaiset tuomari tehtävineen. Tässä mieleen nousseita muistikuvia vajaan neljän vuosikymmenen tiimoilta, lyhyesti. 

”Arkisempi Pertti”näyttäytyi Juurikassa musta neopreeniasu päällä ja työntämässä Laseriaan(Laser-jolla) veteen, ikinuori jolla-purjehtija. Nuoruuden unelma, punainen Porsse oli parkkialueella. Rauhallinen ja hillitty henkilö, jolta sai apua sääntö tulkintoihin, kun niitä kaipasi. Viimeksi viime keväänä, ennen Lidingö Runt-kilpailua, pyysin Mattia käymään Pertin luona tarkentaaksemme Ruotsalaisten sääntö tulkintoja ja apua tuli. Kiitos kaikesta. 

Riittaliisa Lipas k.11.02.2010 myöskin Purjehdustuomari.

Kaikkea tapahtunutta ei muista ja eri henkilöt muistavat erilaisia asioita. Tässä kuitenkin jotain meidän ”poikien”muistista.   PP

 

Urho Brusi

Pitkän linjan merimies, purjehtija ja paljon muuta. Ajastaika pysähtyi Jouluna 2008.

Oikeastaan hän oli parempi tuttu isälleni, olihan hän pitkään Are Oy:n mainospäällikkö ja isä taas Pursiseuran Kommodori. Kotimme seinällä oli valokuvia isän purjehdus ajoilta. Mm.Päijänteen Purjehdusseuran Kalasaaren ajoilta. Pienen Pentin alitajuntaan jäi valokuva 1950-luvulta, joka kuvasi sateisen harmaata purjehduskilpailua, jossa ”Tutta” iso saaristolaisristeilija, ”Pohjanneito”22:n ja ”Tippa” tipan muotoinen retkivene. Lisäksi joitain tunnistamattomia veneitä. Urholla oli ”Tutta”, isällä ”Pohjanneito” ja Simo Rusi oli ”Tipallaan”. Miehet rautaa(päällään Öljytakit ja Sydvestit) ja veneet puuta. Valokuva lienee Matilla.

1960-luvulla tulivat Lightningit Suomeen ja Jyväskylään laajemmin. Brusin ”Meritähti” oli ”toisen aallon” ostoksia, mutta puu-liti kaikki tyyni.
Mieleen on jäänyt Yö-Suunnistuskisa, joka oli siihen aikaan ”laki sääteinen”, kaikki osallistuivat. Yli yön lillittiin henkeen ja vereen. ”Lokki-palkinto tavoitteena. Kerran olin mukana ”Meritähdessä”. Miehistöä oli neljä. Brusin lapsista Maisa ja Tapio, isä Urho ja minä. Me lapset olimme suurin piirtein saman ikäisiä. Mulle on jäänyt mieleen se leppoisuus, joka vallitsi veneessä. Itse olin siihen aikaan tosikko kilpailija, enkä pitänyt hyväntuulisuutta minään kilpailu valttina, mutta mieleen se jäi.

Myöhemmin, aina ajattelen tätä kokemusta, muistan Urhon ja kaikki muutkin Brusit hymyilevinä, ja- tänä päivänä yritän toteuttaa samaa iloisuutta purjehduksissani. Terveisiä Tapiolle, Maisalle ja Antille.

 

Kai ”LILLI” Liljeblad

LILLIN purjehdukset päättyi  kesäisenä päivänä Kuminassa 2009. Onnettomuus, eikä siitä sen enempää.

Vesamaan Eki oli läheisempi ystävä, minä taas muistelen Lilliä Purjehtijana isolla P:llä. Muistoni alkaa 1960-luvulta, jolloin oli tapana mennä Etelä-Päijänteelle purjehtimaan Päijänteen mestaruudesta Yks`Koivun vesille. Veneemme oli Lightning 5059 ”Maarit”. Entinen Rusin Martin keltainen puu-liti. Eteläpään kovia nimiä oli LILLI ja veneensä ”Mattawunga”. Se oli aikaa, jolloin ei Suomessa ollut määrällisesti siirtolaisia, mutta jotenkin Lillin veneen nimi painui mieleeni mystisenä.
Unohtamatta Lillin pitkää H-vene kautta. Sitä kautta, jolloin H oli ainoa kunnon purjevene.

Meitä purjehtijoita on kahta lajia, ne jotka muistetaan ja toisia taas ei. Lillin karismaattinen olemus, muistetaan.
Elämä jatkuu ja onneksemme rakas Päijänne liplattaa iloksemme.

 
Veikko Miettinen 

Veikon toimet ja purjehdukset päättyivät 02.10.2009.Sairaus otti yliotteen ja keho ei sitä kestänyt.

Lightning-laivue 327:n perustajajäsen on poissa.”Liti” purjehdus löysi tiensä 50-luvun lopulla ja 60-luku oli Päijänteen Purjehdusseurassa kyseisen kevytveneen/laivueen ansiosta erittäin vilkasta aikaa. Silloinen tukikohta oli Keljonlahdella. Purjehdusseuran majaa kutsuttiin Paviljongiksi, johon kuului ravintola ja motelli alue sataman lisäksi.

Maire ja Ilkka Lilja, Nurmisen Martti ja Matti, unohtamatta Irma Miettistä, joka oli Veikon gasti. Näistä alkuajoista on minulla rakkaana muistona valokuva kolmesta kilpamiehistöstä: ”Nina” Ilkka ja Erkki Lilja, Sainion Viri.  ”Sami” Veikko ja Irma Miettinen, Kari Reinikka. ”Mary-Ann” Martti ja Matti Nurminen, allekirjoittanut PP. Kuva otettu Yks`koivussa 1963 Päijänteen Mestaruuskisoissa.

Ilkka Liljan kertomaa: ”Liti” veneiden hankinta lähti liikkeelle siitä, kun aikanaan vesipartiolaisten ”Tuulikki” oli purjehtimassa Lahdessa. Sikäläiset kevytveneet olivat pyörineet ”Tuulikin” ympärillä, josta suivaantuneena Veke oli kypsynyt päätökseen saada hankituksi myös Jyväskylään nopeampia purjeveneitä. Valittiin Lightning.


Veke oli myös käynnistämässä purjehdusopetusta, jolloin Isä piirsi muutokset ”22”:n saaritoristeilijä ”Flirt”:iin. Myöhemmin rakennettiin ristiinlaminoimalla ”Pamie”, Jorma Paatolan ja Veikko Miettisen yhteistyönä. Projekti, joka jostain syystä jäi torsoksi. Veke oli mukana puuhamiehenä Jyväskylän Veneseuran siirtyessä Juurikkasaareen Työväenyhdistyksen vuokralaiseksi.

Hannu Kolehmainen muisteli Vekeä gastinaan ”Dansing”:lla, ja oli heillä ollut muutakin yhteistyötä.

Olen tässä käyttänyt Veikosta nimeä Veke, koska tuttujen kesken näin häntä kutsuttiin. Poismenneitä ”Liti” miehiä ovat myös gastit Erkki Lilja ”Nina” ja Kari Reinikka ”Sami”.

Rauhallisia tuulia, minne sitten kulkenette.                                                PP

 
Heikki Haara

Keskiviikkokilpailut 1971 taustalla GUNNEL

k.07.12.2009

Hessun vene oli"Gunnel" 22:n puupurkkari. Ankkuripaikkanaan Keljonlahti. Henkilö löytyy Päijännepurjehdus-kirjan alkuvuosilta. Oli niitä"rautaisia"kisailijoita, gasteina Hyvösen Mane ja Matti veljeni.

PP