Koreakoivu, Harhun saari, osa 2

 Lapsuuden muistoissa kummitellut paikka, jossa sain käydä isän kanssa vaappuja ostamassa. Sikäli kummitellut tai ollut ajatuksissa, että melkein joka kesä tai ainakin ohi purjehtiessa on käynyt ajatus poiketa paikan päällä muistelemassa.

 Pitkään ei Harhun erakosta puhuttu, Rapalasta vaan, enkä muista kuka keksi vaihtaa saaren nimen Koreakoivuksi. Itselläni on isän vanha merikorti Ruoniemi-Kalkkisten kanava vuodelta 1925(painettu) ja sieltä löytyy HARHUN saari. Piti oikein tarkistaa, koska onhan 1950-luvusta jo aikaa.

 Alku jaarittelut sikseen. Tänä kesänä 2014 Kesä-Heinäkuussa oli leppoisat keliennusteet ja päätin käydä ”yökylässä” Tehin laidalla Vähä-Juureksen hiekkarannalla muistelemassa käyntejä vaimon kanssa siellä. Olin juuri hankkinut oman hyttiveneen ”Scorpion” trimaraanin.Suhde oli alussa ja kesä tarjosi mukavia sivutuulia, josta syntyi puolison lause: Käydään siellä Vähä-Juureksessa. Ja minä mielissäni tottelin toivetta. Sama ranta ja miliöö paikallaan,lämpimiä muistoja, alkaen 1985-  .

Kirkas auringon paiste herätti minut jo aamu seisemältä ja laitoin aamaupala askareet käyntiin. Aamupuuroa lusikoidessani katselin etelän puolelta hahmottuvaa Koreakoivun silhuettia. Aikaisin heränneenä ajattelin, olihan mulla aikaa poiketa tuollakin, kun se on tuossa vieressä tunnin matkan päässä. Niinpä läksin sinnepäin, koneella hissutellen pitkin Päijänteen peili pintaa.

Lähemmäksi päästessäni ensin huomasin hinaajan saaren Pohjoisrannassa. Riittävän lähelle tultaessa huvihinaajan vierestä löytyi laituri, siis Pohjoisen puolelta. Ko.laituri Laivalaituri charter-aluksille Padasjoelta ja Suopellosta. Tähän voi poiketa kunhan varmistaa  aikataulut laiturin pinnasta. Laivoja ei ollut tulossa, joten köydet kiinni! Hetken juttelin hinaaja-pariskunnan kanssa ja sitten suuntasin kulkuni erakon asuin sijoille. Löytyi asuinmökki ja saunamökki. Vaatimattoman näköistä, kuin ennen kesämökeillä. Sillä erotuksella, että täällä on oltu talvellakin. Kävelin saaren poikki Etelä suuntaisesti, kohti Kummelia, löytyi hiekkaranta, jossa lukuisat pikkukalaparvet polskivat, ehkä lemmen leikeissä. Löytyi myös jokunen uudisasutus ja pikkulaituri. Laitoin nimen vieraskirjaan jalähdin astelemaan veneelle. Mieleen jäi ajatus, miljoonan kivenmurikan saari, ehkä siksi siellä saattoi asua vähävarainen kalastaja, ei ehkä muille kelvannut(paitsi myös kaloille)?

Kotia päin lähdettyäni olin  tyytyväisellä mielellä, oli ollut aikaa käydä paikassa, jossa olin joskus saanut käydä, vajaa 60-vuotta sitten. Kyseinen paikka on nyt tuotteistettu ja hyvää asiassa on  tukeva laituri  johon poiketa, varauksin. Myöhemmin keskusteltuani Ilkka Mäkisen kanssa, hän kertoi Vääksyssä sijaitsevasta KALASTUSMUSEOSTA. Pitäis varmaan käydä sielläkin.
 
Pena hitaasti ”Pohjantähdellä FIN-16 M"