Suomen Purjelaivasäätiö ja kansimies/konemies Pentti Paatola OSA 4

Purjelaivasäätiön Kansimies Paatola kesä 2000
Meno
Stall Ship`s Race  Seikkailupurjehdus 20.07.2000. Helsinki-Rostok-Dansk-Helsinki-Turku. Aluksena Kuunari ”Helena”. Kippari Risto  Paape Villikari, perämies Keijo Palkamo, kansimiehet Mats Vuorenjuuri ja allekirj., gasteina Nina Arola ja……….. .Oppilaat: Nina Waltasaari, Helena Hökkä, Johanna ja Sanna Kelho, Erika Mäkinen, Tuulikki(Kiki)Haaranen, Annika Lundström, Peter Tapio, Rae Verkkoranta, Mervi Valta, Carl Moden, Paula Steinby, Ann Holmström, Lea Tuomaala, Erika Olavsson, Wilma Westerlund, Kadri Talts, Pasi Turunen ja Elisa Turunen. Tässä kaikki mitä muistiin panoistani löytyi.


Siteeraus Purjehtija-lehdesta: Stall Ship`s Race tarjoaa nostalgiaa, historian tuntua ja kansainvälisiä elämyksiä. Suuret purjelaivat ympäri maailmaa kokoontuvat Helsingin Katajanokalle ja Pohjoisrantaan 14-17.7, Maarianhaminaan puolestaan 21-23.7.Vieraiksi odotetaan yli sataa purjealusta ja 2000-3000 nuorta purjehtijaa. Saaristomerellä liikkuvat pääsevät nauttimaan laivojen loistosta niiden purjehtiessa eskaaderina Helsingistä Maarianhaminaan. 18-19.7välisenä yönä  laivat ovat Högsåran paikkeilla, 19-20.7 Kökarissa ja 20-21.7  Degerbyn alueella. *Kaiken kaikkiaan tosi iso juttu, jota ei ehkä täysin aisti ainakaan merellä.


4-5.7. Matkamme alkoi nousemalla legendaariseen ”Finnjettiin”, joka veisi meidät Rostokkiin. Meri melkein tyyni, laivavanhus tärisi jalkojemme alla, vaikka vauhtia oli otettu pois entiseltä pikakiitäjältä. Matkan aikana perehdyttiin tulevaan purjehdukseen.

Tulo
5-8.7. Rostokissa miehistöt vaihtuivat. Toiset lähtivät ”Finjettiin” ja ne toiset ”Helenaan" mukanaan kassit ja nyssäkät. Ja ilmassa oli tietysti odottava innostunut ilmapiiri. Siirtymän jälkeen oltiin Danskìssa, jonne me mukaan lukien, saapui jatkuvasti purjeveneitä ja -laivoja.”Hellu” kiinni kaijaan ja Pentti etsimaan maasähköä alukselle. Satamassa oloon kuului seuraavaa: Oli  tutustumista vieraisiin aluksiin ja ihmisiin, vastavuoroisesti ”Helenan” reelinki aukaistiin vierailijoille. Leimoja läiskien(keräily kortti) ja aluksesta kertoen. Miehistöjen yhteisjuhla Barbecque 7.7.klo 20. Oli alusten paraati. Koko ajan oli jotain pientä vireillä.


8-14.7. Koska ”seurakunta” oli saatu voideltua, oli aika siirtyä  sataman edustalle odottamaan lähtöä. Ei mitään jolla touhua, vaan linja oli pitkä ja kaikki mahtuivat rauhallisesti suuntaamaan keulansa, jos ei ihan Helsinkiin, niin Gotlantiin kumminkin. Isot raakapurje alukset ottivat eturivin paikat, ”Sedov” etunenässä. Tuulta korkeintaan kohtalaisesti. Yö saapui ja kanssakilpailijat hahmotti vain tutkassa. Samoin VHF:stä kuului tilanne tiedotuksia ja alusten välisiä kutsuja. Gotlantia sivuuttaessamme oli aika Hoburin Ukon astua alukselle, oli kantautunut ”maan hajua” ja kasteellahan siitä selvittiin. Kanssakilpailijoita ei juuri näkynyt, mitä  nyt  taivaanrannassa vaaleita purjeläiskiä. Saapuessamme Helsinkiin Kasuunille oli joku iso purjelaiva ankkuroitunut odottamaan tulli selvityksiä. Elettiin aikaa ennen Sengen-sopimuksia. Jotkut isoista purjelaivoista olivat ns.sotalaivoja, Laivastojensa koululaivoja.


14-17.7 Kilpailu meni hyvin, tulosta tuli (Taulu)ja pääsääntöisesti koko miehistö oli hyvillä mielin. Helsingissä Stall Ship`s Raceen liittyen samankaltaiset  juhlat: Barbecquet, paraati Suurkirkon portaille, palkintojen  jakoa ja miehistöjen yhteissauna Suomenlinnassa. Josta tuli mieleen painuva tapahtuma. Itse en tiennyt ennakkoon yhteissaunomisestä, eikä varmaan moni muukaan(Paape jätti tahallaan kertomatta). Kyllähän siinä oli luonto kovilla, mutta saunottu ja uitu on suomalaiseen tyyliin. Illanvietossa oli hyviä katseita, kun samat ihmiset kohdattiin vaatteet päällä. Purjelaivojen paraati, charter purjehdusta ja huolto hommia. Täällä opin dieselin tankkauksen ja Fairin yhteiskäytön.
17-21.7 Purjelaivojen armada  jatkoi päämääränään Maarianhamina. ”Helena” poikkesi Turussa(?)ja minä hyppäsin aluksesta joko Hesassa tai Turussa. Tästä reissusta ei ole aiempien matkojen tapaan yksilöityjä muistiinpanoja. Olinko tullut laiskaksi, tai  oliko monet asiat ja tapahtumiset niin tuttuja, ettei tullut pantua ylös. Muistikirjasta löytyy kyllä päivittäiset kulutus lukemat, joita olin kirjannut konepäiväkirjaa, mutta niitä en ole julkaissut.”Varustamo” saakoon litransa, niin vedestä kuin polttoaineesta.


Risto Villikarin tapasin ensikertaa Laivastossa 1969-70, ollessani Turussa suorittamassa asepalvelusta. Silloinen vanhempi auktoriteetti, pelottavakin, esimies Raivaajilta, nyttemmin mukava henkilö, jonka kanssa on kiva purjehtia kera nuorison. Sama henkilö, varmaan silloinkin, mutta kumpikin ollaan useita kymmeniä vuosia vanhempia. Enpä silloin arvannut, että löytyy tälläisiä yhteisiä harrastuksia.  Kiitos kippari.