Radio-ohjattava purjevene RC-40 ja RC-50  2011

 

Radio-ohjattava purjevene RC-40 ja RC-50 

Kuten vuosikatsauksessani kerroin, eläkkeelle siirtymisen myötä tuli aikaa ja tarve tehdä jotain. Työkaverini virikkeestä aloitin työt ”lelutehtaalla”. Ko.tehdas käsitti pienen työtilan ja työkalut, mitä nyt oli. Aikanaan suunnittelin ja tein koruja, myös kotona ja siitä nämä näpertelyyn sopivat sahat, viilat, pienet poranterät, höylät, puristimet ym. . Myös, kun kuopus oli pikkulapsi, tein hänelle leikki purjeveneen. Aika oli 80-luvun loppupuolta, veneenä perheellä oli Trailertri 680 ”Scorpion”. Näin poikani Niko sai trimaraanin, joka oli mielestäni helpoin tapa rakentaa ko.lelu. Runko aineena käytin Apassi-lautaa lakattuna. Köli ja peräsin kääntyviä alumiini paloja. Tästä kokeilusta jäi hyvät muistot, se purjehti hyvin. Yksinkertainen ja toimiva.

Askartelu alkoi nytkin puutavaraliikkeestä haetulla Apassi-laudasta. Ko.lauta kovempaa kuin  balsapuu. Mielestäni pehmeämpää kovertaa sisäpuoli ”ontoksi” kuin kotimaiset puulajit. Ajatus laittaa kaksi lauta- aihiota vastakkain ”pystyyn” ja kovertaa sisäpuolelle tila akulle, sähkömoottoreille(servot)ja vastaanottajalle. Irroitettava köli faneerista ja näin myös kölilaatikko. Aluksi valitsin yleismitan 40cm:pituus, leveys ja korkeus(tarkoittaen maston mittaa kannesta). Tämä siksi, että halusin rc-veneestä kohtuu kokoisen, koska sen säilyttäminen ja kuljettaminen on helpompaa. Onhan mulla ollut Surffilautoja ja tiedän niiden tilan tarpeen.

Hiilikuitu putkea hain RC-kaupasta. Juttua peräsimistä ja peräsimestä. Alussa oli kuningasajatus, peräsimet  sivurunkojen päihin, keskirungosta työntötangot peräsin pinnoihin. Vanhana veneilijänä oli lasikuituista latta materiaalia(peräsimiksi ja köleiksi). Oli mielestäni helppoa hioa lavat profiiliin, lehtisahalla muu muotoilu. Lopuksi pikaliimalla kyllästys/kovetus. Hiiliputkesta putkenpätkä, jossa peräsinakseli pyörii. Vähän silikonia voiteluun ja hyvin on pelannut. Peräsinlapa ja -akseli samaa aihiota. Tarkemmin ajateltuani jätin tämän hienostelun, kun ensimmäisen kerran suurensin sivurunkoja. Samalla myös peräsin kasvoi kokoa ja sai muodon, jolla voi vatkata ns.pakkokäännöksen. Peräsin laitteessa on lasikuituinen poikkitanko kääntämiseen, välivarsi servoon on polkupyörän pinna-aihiota, ruostumatonta, valmis kierrepää ”mutterilla”.

Köli, irroitettava faneerinen, lakattu. Ohut faneeri löytyi RC-kaupasta. Kaksi 1,5mm paks. levyä liimattuna Araldiitilla. Faneerissa kun on kerrosrakenne, on sitä helppo hioa symmetrinen profiili. Näitä tein useita ja paras on myös syvin. Joku voisi sanoa, että aikamoinen lapio, mutta vedessä olevilta kasveilta ym.esteiltä on selvitty juuri tämän takia.

Takila ja sen toimivuus. Tämäkin  koetteli tekijää. Osatekijöinä: 1)balanssi(mm.maston paikka), 2)purjeiden koko ja muoto, 3)skuuttaus/säätömekanismi.

  1. Mastonjalka holkkeja tein runkoon kaksi. Lisäsin vielä kolmannen, taainmainen. Se on lähinnä oikeassa paikassa valittuun pujekokonaisuuteen. 2-3)Alussa oli ajatus erikseen skuuttautuvasta isosta ja fokasta. En keksinyt toimivaa mekanismia, joka olisi avannut purjeita riittävästi avutuulilla. Ratkaisu löytyi Aerorikistä. Servon vipuvarsi kiristää ja löysää ko.takila kokonaisuutta. Skuutti kulkee poikkipalkin ”holen” kautta keulaan ”holeen” ja siitä (fokka)puomin etupäähän kiinnittyen säätöpyörällä mastonivelen kohdalle. Maston toisella puolella on fokan skuutin säätö. Avotuulella masto keskellä, iso suojan- ja fokka tuulenpuolella. Koko ”paketti” kääntyy sisempi ohut masto akselina. Havaintojeni mukaan puuskan sattuessa, Aeroriki ei pyri kallistamaan venettä niin paljon kuin iso/fokka erillis yhdistelmä. Purjeet ovat jokamiehen hiilikuitua, eli mustaa jätesäkkiä. kiinnitys teippaamalla. Latat bambua, vuoltu vaimon kukkakepistä. Masto kaksi osainen. Ohuempi tanko(4,5mm halk.), jonka huipusta lähtee vantit(3).Vantit on uistelusiimaa, vetolujuus 12,5kg. Ohuen tangon päälle paksumpi putki(8mm halk.)johon isopurje teipataan, alla puomi, joka jatkuu fokan alle keulaan saakka. Tällä masto ratkaisulla takila kääntyy hyvin. Kuvat kertovat lisää tästä ratkaisusta.

Koneisto. Tila rungossa, rungon kannessa faneeri, johon kiinnitys ruuvit kiristyvät. Eli: kaksi servoa(ohjaus ja skuutti) kummassakin työntövarsi, servojen akku, virran katkaisija ja vastaanotin. Pitkään kuvittelin toimintojen hoituvan ikään kuin vinssi periaatteella, mutta ei. Servoissa on liikkeen rajoitin, poistin sen sahaamalla. Ei auttanut. Ostamalla uudet  servot(sähkömoottorit)ja keksimällä vipuvarret sain toiminnot mieleisekseni. Vipuvarret kannen päällä ja muut kannen alla. Waterprooffina vaseliini a`la Shumahher Rc-kaupasta. On toiminut, aallot ovat huuhtoneet  ja kerran sadekuuro yllätti/säikäytti. Radio:4-kanavainen  lenskarin tikkuradio. Akkuparistot parasta laatua. Kantavuus ensin askarrutti, mutta niin kauas voi purjehtia kuin luulee näkevänsä. Suuri virheeni oli, että radio olisi pitänyt hankkia ensin kera servojen. Näin toiminnot olisivat selvinneet, eikä olisi ollut turhaa taistelua tuulimyllyjä vastaan. RC-kaupassa myydään pääasiassa autoja ja lenskareita, joten en löytänyt oikeita termejä visioitteni esittämiseksi. Tuli mieleen maallikko, joka astuu Purjehduskouluun ja törmää outoon sanaviidakkoon……. .

Yhteenveto: Miksi RC-40 muuttui RC-50? Prosessi kesti puoli vuotta ja tämä aikana kokeilemalla selvisi riittävä kantavuus, ohjattavuus, takila protoasteelle. PURJEET pitäisi tehdä uudet, teippi kun kutistui ja tuli ryppyjä. Kantavuus oli ensin riittämätön. Halkaisin  PÄÄRUNGON ja laitoin kolmannen laudan päärunkoon täytteeksi. SIVURUNGOISSA on kolmas versio. Kakkosversio oli: sivurungot, päällä Apassia, alla sinistä foamia maalattuna. Muoto suippenee perää kohti. Tällä sain veneen kellumaan riittävän hyvin. Viimeisin versio sivurungoista: Halpamarketista hain ongenvavan, 10 tai 8m:sen. Paksummasta päästä kaksi 50cm pätkää, jotka tulpattiin päistänsä. Yllätys oli, etteivät olleet lasikuitua vaan fiiberia eli rättipakeliittia. Näihin olen ollut tyytyväinen. POIKKIPALKIT ovat apassia. Sitä sattui olemaan, sekä ajatus, että pyöreä (hiili)putki ei ole paras muoto vedenalaiseen maailmaan. Viimeisin versio  ei ole vielä kaatunut, se on selvinnyt isoista aalloista ja takilansa ansiosta kovista puuskista(litteät purjeet). Sivurunko pelaa myös kallistuneena sukelluksissa. Tavoitteena on ollut ALLROUNDTRIMARAANI, mm.harjoitella aallokossa ohjaamista, eli kuin oltais Atlannilla 5-10m korkeissa tyrskyissä. Vene painaa 1kg henkilövaaalla punnittuna, ei kaikkein kevein, mutta kantaa koneistonsa.”Lelupaketti” mahtuu vuodevaate laatikkoon kaikkine tarpeineen. Olen saanut tehdä omapäisesti, päivä ja osa kerrallaan, silmä mitalla ilman papereita, korjaten ja parantaen. Se, teenkö uuden veneen(Catamaran)jää nähtäväksi. Lisäksi mainittakoon, että tällä askartelulla sivurunkojen muodot ja niiden vaikutus, ovat avautuneet aivan uudella tavalla. Mielenkiintoista!

Lelutehtaalta 2011, Pentti Paatola