Tapu ja Pena ensi kertaa Inarijärvellä 2011

Teema:”Akuliina” purjehtii porojen mailla, mutta paikalle päästyämme, huomasimme, että poro pitänee
korvata sopulilla. Sopuleita oli kaikkialla, koska niillä oli vaellus vuosi. Harvinainen yhteen sattuma. Kyseinen
massa vaellus ei ole joka vuotinen ilmiö.

Kyseisestä kohteesta, Inarijärvi, on puhuttu useasti aiemmin, mutta esteenä on ollut kesäloman lyhyys. Purjehtijat kun eivät ehdi yhden kesän aikana joka paikkaan. Nyt oli kaksi aikarajoittamatonta veljestä ja vene, Mikrotross tyyppinen”nimeltään ”Akuliina”. Matkan ajankohta, räkkäkauden loppu eli Elokuun puoli -väli. Matkaan varattiin 1-2 viikkoa. Pitkän pohtimisen jälkeen lähtö paikaksi valittiin Inari, tavoitteena kiertää Inaria Pohjoispää, Itäinen- ja Läntinenpuoli.

11.08.Torstai. Jyväskylä-Kauhava.Tapun vene oli anoppilan pihassa odottamassa. Joten 200km sinne Transportterilla. Perillä vene auton perään. Tavaroita veneeseen ja autoon. Kun kaikki oli valmista, käytiin saunassa ja sitten unille.

12.08.Perjantai. Aamulla heräsin jo klo 5 tai aiemmin, ajatuksissa pyöri oman veneen vaihto. Huoltotyöt jotka saivat odottaa tämän reissun jälkeen. Aamupala. Lähtö 6.30.Yö oli ollut kylmä, Tapun autonlasit olivat jäässä. Navigaattori näytti Ivaloon matkaa 868km. Sovittiin, että kuskin vaihto tapahtuisi noin 200km välein. Näin olisi jotain tärkeää tekemistä aina välillä. Oulun seutuvissa poikettaisiin syömässä. Matka
meni muuten hyvin, mutta Sodankylässä korjattiin trailerin valoja. Pistoke oli mennyt murusiksi tärinästä, tai vanhuuttaan. Koko päivä oli ollut aurinkoista, mutta siellä täivas oli synkkänä ja antoi sadetta. Viileää. Onneksi varaosa kauppa oli vielä auki. Matka jatkui. Inarissa klo 21. Vene vesille ja kamppeet sinne. Hain vettä Hotelli Inarista, ei löytynyt lähempää. Nyt oli ruokaa, bensaa ja vettä pariksi viikoksi. Nukkumaan klo 0.30. Yöllä käydessäni ”asialla” ihmettelin hiiriä, joita vilisi laiturilla. (N68*54,525`/ E027*01,210`)

13.8.Lauantai. Herättiin klo 8. Istuma laatikosta löytyi hiiri, joka olikin kauniin punaruskea turkkinen sopuli, jonka Tapu nosti laiturille. Kyseiset hiiret olivatkin sopuleita ja niitä oli runsaasti. Koneella Ukolle(saari). Vanha uhripaikka, jonne tehdään chartereita Inarista uudella isolla katamaraanilla. 13.30- 14.45 kahvit rommilla, ylhäällä oluet. Komeat maisemat ja erikoinen saari. Matka jatkui purjeilla. Koko päivän
tarkkailimme sade pilviä, jotka onneksemme pysyivät mantereen yllä. Ihmettelimme, vedessä kellui runsaasti kuolleita sopuleita. Järven selkä on pitkä pienelle sopulille ja kaikille vaellus ei onnistunut.. Aurinkoinen päivä. Kahkusaari, metsähallituksen eräkämppä saavutettiin klo 20 (P69*00,44/ E027*39,35`). Tuuli oli 2-4m/s Idästä. Osa luovimista ja loppu legi loivempaa. Olimme saapuneet paikkaan, jossa ei ollut muita
ihmisia. Hetkeksi ”oma” huvila alue. Illalla grillaten ja nuotiolla istuen hämmästeltiin valoisuutta, kuin Juhannuksena Jyväskylässä.

14.8. Sunnuntai. Herättiin klo 8. Aamutoimet. Aurinkoinen aamu, tuuli Kaakosta 2-4m/s. Ennen lähtöä kokeiltiin kalastusta, veli heitteli ja minä laitoin matoa koukkuun. Kiertelin rantoja ja palasin takaisin laiturille. Hiljaista kuin entisellä huopatossu tehtaalla. Olin keräämässä onkea pois, kun huomasin, että koukussa oli kala. Vähän kalastaneena, kiskoin saaliin rannalle. Mitta kala, harjus, harri. Tapu käsitteli
kalan illaksi, herkutellaan. Lähtö puolilta päivin. Puoli tuntia koneella, jotta päästiin reitille ja sitten purjeet ylös. Kasarinselkä. Kohteena Pisterniemi. Seuraavaksi Vasikkaselkä. Aurinko paistaa ja ilma tuntuu lämpimältä, ei helteiseltä. Koko päivä purjehdusta ja uistelua. Kala kävi uistimeen. Alkoi selvitys työ, mikä kala ja mikä on minimi mitta. Nieriä, joka laskettiin alamittaisena veteen kasvamaan. Klo 18 Pisterniemi. Erikoinen lahukka, jossa sitten nautittiin Harria. Tapu oli osannut laittaa kalan herkulliseksi. Niukka ateria kahdelle, mutta sitä mieluisampi. Tuvalle oli melonut aikaisemmin kajakkimies Helsingistä ja myöhemmin illalla saapui ”siilinselkä vene”, yllätys-yllätys, myöskin Jyväskylästä. Ilta venähti pitkäksi seurassa, mutta tulipahan vaihdettua tietoja ”hyvistä” paikoista. (P69*11,01`/E028*16,19`)

15.8.Maanantai. Herääminen klo 9.30. Aamutoimet. Aurinkoinen aamu, heikkoa tuulta. Suolivuono, järven pohjoisin kolkka. Lähdettiin klo 12 purjein valumaan, uistin veteen siinä toivossa, että jotain saataisiin saaliiksi. Uistelu nopeus 2kn. Iltapäivän myötä tuuli navakoitui 4-7m/s ja oli vaikeaa saada vauhti pidettyä riittävän hitaana. Fokka alas ja iso skuutilla keskelle. Laitoin viestin kotiin, puhelimessa oli taas kenttää. Jännän näköinen paikka, vuono, joka jatkui ja jatkui. Itäpuolinen ranta oli rakkamaista kivikkoa ja Länsi puoli taas alavaa niittyä ja puustoa rantaan saakka. Ajettiin reittiviivaa myöten .”Valkoista” vettä. Vuonon perällä klo 16. Suolistaipaleen kämppä oheistoimintoineen. (P69*21,41`/ E028*34,59`). Retkemme pää tavoite, pohjoisin piste Inarijärvellä oli saavutettu. Jippii meille! Kämpässä ruokailu, perunaa ja poropyöryköitä. Jälkiruoka kahvien jälkeen ryhdyttiin kalastamaan. Tapu virvelöi ja minä laitoin matoa koukkuun. Mitään ei satu ylös. Itse odottelin Raudun nappaavan matosen, mutta vesirajassa se pääsi karkuun ja kasvamaan. Ylävesiltä meloi kajakki kämpälle ja uisteluvene, kaverukset Etelä-Suomesta, tuli myös laituriin. Ennen nukkumaan menoa istuttiin tulilla ja ihasteltiin kuulakasta kuutamoa. Yö ilman
lämppäriä, aika viileää. Matkamuistona puinen karahka parvekkeen seinälle.

16.8.Tiistai. Herättiin klo 8. Aamutoimet, tiskaus ja tankkaus.Klo 9.10 lähdettiin koneella tavoitteena kokeilla, päästäänkö Nitsijärvelle ja saunaan. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, tuuli edelleen Etelä- Kaakko. Kotipuolessa uutisten mukaan sadetta. Suolisvuono-Koskivuono, Pahtaniemestä oikealle. Pohjoisessa kaukana siinteli tuntureita, tai sitten vaaroja sinisen eri sävyissä. Vesi on todella kirkasta, pohja näkyy 4 metrissä. Ilman kaikua hirvittäisi, pohjassa hautapaaden kokoisia kiven järkäleitä. Pahtaniemen
kummeli klo 12. Kosken suulla klo 12.45. Käytiin katsomassa koski ja rata, jolla veneitä myös voi siirtää toiseen järveen. Koski oli liian virtaisa ja kapea ”Akuliinalle”. Rata taasen oli tarkoitettu kevyemmille veneille. Näin Nitsijärvi jäi kokematta. Paikalle saapui venekunta tarkistamaan viranpuolesta laitteita. Oli mukava juttu tuokio meillä ja heidän tarjoamat korppu kahvit maistuivat, kiitos vaan, saameksi ”Hopean” miehistölle. Näyli, miehinen sukupuolielin. Kuultiin myös muitakin Saamelaisia sanoja, mutta tämä jäi mieleen. Saa kuulemma käyttää, kun joku lähimmäinen ärsyttää. Klo 14 jälkeen kokka kohti Kuuvan kanavaa. Yhden henkilön kaivama uoma matkojen helpottamiseksi. Matkat yhtä kuin kalamatkat. Läpi kanavan, joka oli välillä matala ja kapea, melkein veneen levyinen. Kanavan varrella kajakkimiehiä lepotauolla. Lähin tupapiste laitureineen oli Pisterniemi ja sinne suunnattiin. Perillä klo 16. Tultiin tänne, koska se vaikutti parhaalta paikalta yöpyä. Suolisvuonon kajakkimies oli myös melonut tänne. Ruokailun jälkeen Tapu virvelöi ja minä päätin lämmittää ”teltta” saunan. Rannalla oli valmis
kivikeko ja joitain rankoja tukipuina katteena toimivalle muoville. Löylyt oli mitä oli, mutta hikoilun, pesun ja uinnin jälkeen oli autuaa puhdas olo. Tuttu uisteluvene kaveruksineen tuli myös yöpymään. Markus Peurala ja Tero Auvinen. Kävi ilmi, että nuoret miehet olivat veljemme Matin pojan Jukan kavereita Jyväskylästä, Kaunisharjusta ja Mesikämmenestä. Mailma on pieni, mutta on se kiva, että näin on. Tuttuja on
mukava tavata. Saimme lettukestityksen vailla vertaa, kiitokset pojille. Yöpuulle 00.45.

17.8.Keskiviikko. Herättiin klo 8. Tavanomaiseksi muodostunut sää, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Tuuli heräilee myös, 2-4m/s, iltapäivällä 4-7m/s. Aamupala, puuroa, kahvia ja leipää. Puuceessä käynti ja sitten suuntana Kärppäsaaren autiotupa. Lähtö klo 9.15. Vastatuuli, ladataan akkuja, eli mennään koneella. Ensin Kaakkoon, kurssi n.160*, Vasikkaselkä. Iso selkä, Itäkarimerkiltä katsoen ei näy maata suunnissa 210* ja 232*. Onneksemme on kaunis ja rauhalline ”merenkäynti”. Sitten kaartaen Lounaaseen. Nopeus 3-4kn koneella. V-taulu, kurssi 232*, S-taulu, kurssi 227*. Puhelimessa kenttää. Viesti kotiin. Siellä kova vesi sade. Saari Pikku-Roiro X-taulu klo 12.Hiljaista, ei edes uistelijoita. Tuuli sivulta. Kapeikonjälkeen, taulu-O, Sammakkoselkä. Kurssi aika lailla Etelään. Taulu-A, Päänpyörittäjäsaari klo 13.50. Kärppäsaari, perillä klo 14.30. Paikka kuin maanpäällinen paratiisi. Tietysti 20* lämmintä ja aurinko paistaa. Venekunta ”Liljankukka” oli saaressa ennen meitä, olivat päiväunilla aamuisen pyyntireissun jäljiltä. Taas löytyi tuttua, toinen heistä, oli ollut joskus kolleegansa veneessä Päijännepurjehdus-kilpailussa 70-luvulla. Lupasimme viedä terveisiä Vilmusenahon perheelle. Ennen tätä reissua, olimme kolme
veljestä, kisaamassa ko.kilpailua ”Pohjantähdellä”, joten tuttu juttu meille. Vielä tästä paikasta. Tosi upeat puitteet, laituri, majat, nuotiopaikka, ”telttasauna” rannan kallioiden kainalossa. Ison selän äärellä, mutta silti suojassa.Koska kalaonni oli hylkinyt meitä, kysyinkin ”Liljankukan” miehistöltä,voisinko ostaa heiltä kalan.Vastaukseksi sain, että he eivät ole ammatti kalastajia, eivätkä näin olen myy mitään. Mutta
kuului, kalastaja voi antaa toiselle kalastajalle, kalan. Terveisiä ja kiitos lahjasta. Tapu valmisti Siian ja herkkua oli. Laituriin tuli vielä kolmikko Busterilla, Markus ja Tero omalla veneellään, Pisterniemestä. Kaikkien kanssa istuttiin tulilla ja jutut lensivät kuullakkaassa yössä. Hienoa olla mukavien ihmisten seurassa. Päivällä olimme jutelleet ja tulleet siihen päätelmään: Iso osa järveä on nähty ja huomenna voimme alkaa
kääntymään jo Inari kohti. Nukkumaan klo 24.

18.8.Torstai. Herättiin klo 8.30. Kaunis aamu. Joitain pilven hituja taivaalla. Aamutoimet: Aamupala, hammaspesu, lääkkeet, huussi käynti ja ed.päivän tiski.Tapu ei tiskannut mutta tankkasi. Vene ”purjehdus” kuntoon ja sitten vesille. Klo 10,15. Viesti kotiin, että saatan olla kotona jo
Maanantai iltana. Edellis illan juttuja: Iso-Roiroon oli leiriytynyt kalastusseurue, mutta karhu ajoi pois vieraat hyvältä kalapaikalta. Karhuja on, mutta enempi ylävesillä. Kalamiesten kanssa jutustellessa, ovat olleet sitä mieltä, että parempi aika pyynnille lienee kuukauden päästä. Surullinen tieto oli, että Inarijärven kalakanta pysyy kunnossa vain istutusten avulla. Erätupa verkosto ja niiden huolto ansaisevat kiitos maininnan. Olisipa muualla Suomessa asiat samoin. Seuraavaksi:Sammakkoselkä, suunta 98*, Mannersaari Pohjoispuolelta
kiertäen, Tervasaari jätetään Itäpuolelle. Kiimasvaara Itäpuolella, nähtiin ensimmäinen poro. Mantereen puolella. Yritettiin kuvata, mutta yleensä poro häviää ympäristöönsä värinsä puolesta. Kuorttosalmi. Hirvi ylitti salmen. Maasto hiekka pohjaista. Tästä syystä löytyi myös kaivattuja hiekkarantoja useampikin. O- taulu klo 12.45 .Suunta 130*, välillä navakkaakin tuulta. Aurinko paistaa ja saadaan nautia kuivasta
säästä. (N68*54,30`/E 028*08,02`) Itäisin piste, oli äsken mutta lukemat jäi ottamatta.Satapetäjääselkä. Pitkä salmi nimeltään Kaikunuora. Suunta Länteen on alkanut. Taulu-H klo 13,15. Luiutaan myötäiseen kone voimin. Täyssinä saaren rauhan muistomerkki klo 16. Kahvin sijasta nautittiin oluet rinkelillä. Paikka oli liian tuulinen keittämiseen. Jatketaan eteenpäin, taustalla häämöttää Inarin radio/tv-masto. Taulu-Z klo17,15. Tuli mieleen sukulaiset ja postikortit. Perttu, Jossu ja Antti, Niko, Elsa-mummo ja Eija-Riitta. Kirjoitettu. Taulu-
T klo 18,05. Perunat kattilaan kiehumaan. Kohti Suovasaaren eräkämppää.Perillä klo 19,40. Ruokaillaan Karjalan paistia ja jne. Paikkaan ei paistanut ilta-aurinko. Ehkä siksi täällä ei ole muita. Illalla yritettiin kalastaa, mutta olemattomin tuloksin. Eilisiltainen illallinen jätti muistoihin veden kielelle. Vielä kerran kiitos ”Liljankukalle”. Istutaan iltaa nuotion ääressä, onko tämä viimeinen ilta Inarilla. Jos on, on kaihoisa
mieli, kaikesta mitä olemme saaneet kokea ja nähdä. Risti riitaisin mielin olemme lopettelemassa tätä purjehdusta/ retkeä. Yömyssyt päähän ja on aika antaa unen koittaa. Ehkä klo 0.00 tai vähän yli.

19.8.Perjantai. Heräiltiin vasta klo 10. Aamutoimet. Lähtö klo 11.45. Pikku-Kapaselkä, Varisselkä jne. .Parin tunnin matka Inariin. Tuuli Idästä 3-7m/s, myötäinen, uutisten mukaan. Selkä ennen Inaria, tuuli voimistui iltapäivän myötä. Aurinkoinen päivä, aamulla ihan pilvetön. Ukko(saari) meistä oikealla taustalla klo 12. Ympyrä on sulkeutumassa, järvi on osittain kierretty. Suuret selät: Kasari, Vasikka, Sammakko, Kaikunuorakin myös. Paljon jäi koluamatta, mutta viehättävä ajatus on, että tänne voi tulla uudestaan jokamiehen löytöretkelle. Purjeita ei käytetty joka päivä, osin uistelun, osin akkujen lataamisen vuoksi. Perämoottorin vesipumpun häiriöiden takia tuntui turvalliselta, kun oli purjeet toisena voiman lähteenä. Kivisestä vedestä huolimatta köli nostettiin vain kerran, Suolivuonon pohjukassa laituriin rantautuessa. Taulu-O klo12.30. Sääskistä ei ollut haittaa ollenkaa. Jo toimen kesä ilman niitä, kertoi paikallinen henkilö. Polttiaiset jä mäkäräiset yrittivät kiusata onkijaa, mutta minullapa oli verkko hatussa. Joitain paikkoja kuin Turun saaristossa, mutta yleisilme kallioista on harmaampi, siis erilainen-kuitenkin. Ukko näkyy jälleen, suunnitaan 15*. Taulu-N klo 12.50. Inari siintää klo 13. Viimeisellä selällä myötä aallokko kasvoi, ajoittain olimme kuin kosken laskijoita, mutta ”Akuliina” Mikrotross kantoi miehistönsä hyvin ja turvallisesti. Meno vasta aallokkoon olisi ollut mahdotonta. Arvioimme ukkoaallot 1-1,5 metrisiksi ja tuulta oli yli 10m/s. Tuulen voimaa hankala määrittää, koska kylmä/viileä puhallus tuntuu aina kovemmalta kuin lämpimällä kelillä. Onneksemme liikuimme ”oikeaan” suuntaan. Inarin kalasatama klo 14. Tavaroita autoon ja vene ylös trailerille. Lähdettiin kylälle asioille: Varattiin sauna Hotellilta, ostettiin juomista, vähän ruokatarpeita ja matkamuistot. Takaisin veneelle. Ennen saunaa vielä masto ”nurin” kuljetusasentoon. Ruokailu. Vaatteiden vaihto ”suntiksiin” ja sitten käveltiin saunaan. Olo on kuin ois kirkossa käynyt, enemmän kuin puhdas. Saunan jälkeen istuttiin oluttovi terassilla ja katseltiin kyläraitin elämää. Aurinko paistoi, anteeksi vaan, mutta tulee hyvä mieli, kun paistaa. Takaisin veneelle. Kalasatamassa ei ollut iltanuotiota, aurinko laski ja tuuli tyyntymässä. ”Akuliinan” lokiin matkaa 120nm, josta 40nm purjein. Uni kutsui klo 23.

20.8.Lauantai. Herääminen klo 6.30. Aamukahvit. Lähtö klo 7.30. Yö oli kylmä ja usvainen, ehkä retken kylmin. Aurinko nousee ja vie mennessään usvat. Taas kirkas keli. Kotia kohti, minulle hieman mutkan kautta. Inari jää taakse ja matkaa Kauhavalle 864 km. Ajateltiin käydä katsomassa maisemia Sovintovaaran huipulla, mutta olimme liian varhain liikkeellä, maksullinen paikka. Ivalon jälkeen Saariselkä. Kaunispään
huipulla katselimme loputonta tunturi maisemaa. Meille Etelän asukeille etäiset, suuret tekoaltaat Porttipahta ja Lokka jäävät paikoilleen, mutta tulipahan todennettua uutisia. Oulun jälkeen ruokatauko ja auton tankkaus. Klo 13-13.30. Kuljettajaa vaihdetaan, mikä antaa mukavaa vaihtelua pitkällä matkalla. Perillä Kauhavan Tiilisaaressa klo 19.45. Veneen tavarat autosta veneeseen. Sauna ja iltapala. Tarkastellaan matkan kuluja, karkeasti 300€/per nokka sisältäen miehistön-, auton ”ruuat” ja juomat ym. Esimerkiksi bensaa varattiin 60l ja tarvittiin puolet vähemmän. Uistelu nopeus vie vähän bensaa. Katsottiin otettuja kuvia, pieni kameran ruutu ei tehnyt oikeutusta hienoille aikoille.Nukkumaan.

21.8. Sunnuntai. Herääminen n.klo 8. Käväisin pihalla ja huomasin takarenkaan tyhjenneen. Aamupalan jälkeen renkaan vaihto joka tien päällä olisi ollut huomattavasti vaikeampaa. Nyt oli apuvälineitä käytössä. Ihmetteleekö joku, miten niin vaikeaa. Puuttui yksi työkalu varapyörän saamiseksi telineestään. Tätäkin voisi harjoitella ennen matkalle lähtöä jos muistaisi! Kotimatka 200km meni ongelmitta ja nopeasti. Ajamisesta oli tullut rutiinia.

Ajatuksia: Poroja näkyi Pohjoisessa teiden vierustoilla, mutta se, että punaruskeita kavereita tavattiin mantereella, vedessä ja saarissa oli suuri ihmetyksen aihe. Niitä oli niin paljon. Vaellus vuosi. Etenkin illan hämärtyessä alkoi vilinä ja vipellys. Kuulin, että ne voivat olla aggressiivisia! Ajattelin, kuinka tuli liikuttua ”Rokseissa” paljain jaloin, tästä vaarasta tietämättä. Niistä oli enemmän seuraa kuin kaloista. Tapun kipparointi, apuna Tracker-toiminto puhelimessa, toimi loistavasti. Niinkuin kerroin, kiviä väistellen. Veden alaisia, useinmiten. Se, miksi oli päästävä Suolivuonon perukoille oli, että näin olemme sukumme jäseninä käyneet purjehtimassa Pohjoisimpina, kun taas edesmennyt Kake-setä oli ollut ”Suomen Joutsenen” matkassa sen käydessä Australiassa ja Cap Hornia kiertämässä ja omaa Eteläisen äripääennätyksen. Joku toinen tekee ”isomman” matkan, mutta meille riittäköön tämä, käynti Saamelaisten merellä. Toistaiseksi. (merkintä: * ,tarkoittaa astetta)

”Akuliinan” kippari /kuvaaja Tapu -ja kansimies /kirjoittaja Pena Paatola